beetaagonistit

Beeta-agonistit ovat beeta-adrenergisiä agonisteja, jotka stimuloivat beeta-reseptoreita kehossa. Niiden tärkein vaikutus on keuhkoputkien sileän lihaksen rentoutuminen ja bronkodilaatio, mikä parantaa ilman kulkua. Vaikutusmekanismissa korostuu beeta-2-reseptorien aktivoituminen keuhkoputkien alueella, mikä lisää cAMP:n määrää ja johtaa lihasrelaksaatioon. Beeta-1-reseptoreiden aktivoituminen voi lisätä sydämen leposykkeeseen ja voimakkuuteen, mikä selittää osan haittavaikutuksista, erityisesti sydämen vaikutuksia koskevat riskit.

Beeta-agonistit luokitellaan yleensä lyhytvaikutteisiksi (SABA), pitkävaikutteisiksi (LABA) sekä harvemmin ultra-long-acting -muodoiksi. Esimerkkejä SABA:sta ovat salbutamoli (albuterol) ja terbutaliini; LABA-sarjasta käytössä ovat salmeteroli ja formoteroli; ultra-long-acting -tyyppejä edustavat indakateroli ja vilanteroli. Usein beeta-agonistit annetaan inhaloituna inhaloituna, mikä minimoi systeemiset vaikutukset.

Käyttötarkoitukset ovat pääasiassa astman ja COPD:n bronkodilataatio sekä hätätilanteissa akuutin oireilun lievittäminen. LABA:t käytetään usein yhdessä inhaled corticosteroidien kanssa astman pitkäaikaishoitoon sekä COPD:n hoitoon osana yhdistelmähoitoa.

Haittavaikutukset voivat sisältää sydämentykytystä, tremoriaa, päänsärkyä, hypokalemiaa ja harvinaisia rytmihäiriöitä. Beeta-salpaajat voivat heikentää beeta-agonistien vaikutusta. MAO-estäjät ja TCA-lääkkeet voivat vahvistaa beeta-agonistien sympatomimeettisiä vaikutuksia. Beeta-agonisteja tulee käyttää harkiten iskeemisessä sydänsairaudessa tai vakavissa rytmihäiriöissä, ja inhaloitavat valmisteet vähentävät systeemisiä haittoja.