Beetasalpaajat

Beetasalpaajat ovat lääkeaineryhmä, joka estää beeta-adrenergisiä reseptoreita ja vähentää sympaattisen hermoston vaikutusta sydämeen sekä verenkiertoon. Ne pienentävät sydämen sykettä, voimakkuutta ja johtumisnopeutta sekä voivat vähentää munuaisten reniinin eritystä. Beetasalpaajat voivat olla kardioselektiivisiä (vaikuttavat pääasiassa B1-reseptoreihin sydämessä) tai epäselektiivisiä (vaikuttavat sekä B1- että B2-reseptoreihin). Joillakin on lisäksi verenkiertoa laajentava alpha-salpaus tai muuta vasodilaatiovaikutusta.

Yleisimmät kardioselektiiviset beetasalpaajat ovat metoprolol, bisoprolol jaatenolol; epäselektiivisiä ovat propranolol, nadolol ja timolol. Carvedilol ja labetalol ovat yhdistelmävalmisteita, joissa on sekä beeta- että alfa-salpaus, ja niiden verenkiertoa laajentava vaikutus voi olla hyödyllinen tietyissä tiloissa. Beetasalpaajia on käytössä sekä pitkävaikutteisina että lyhytvaikutteisina muotoina tilanteen mukaan.

Käyttökohteita ovat verenpainetauti, iskeeminen sydänsairaus ja angina pectoris, rytmihäiriöiden hoito, ja joidenkin beetasalpaajien rooli sydämen vajaatoiminnan pitkäaikaisessa hoidossa. Lisäksi niitä voidaan käyttää migreenin profylaksissa, essential-tremorissa ja joidenkin ahdistusoireiden lievittämisessä. Valinta riippuu potilaan taustasairauksista, hengitystieoireista sekä toleranssista.

Haittavaikutuksia voivat olla bradykardia, hypotensio, väsymys ja huimaus. Epäselektiiviset beetasalpaajat voivat aiheuttaa bronkospasmoja astma- tai COPD-potilailla, ja hypoglykemian oireiden tunnistaminen voi olla vaikeämpaa diabeetikoilla. Vasta-aiheita ovat vaikea bradykardia, vaikea AV-block sekä dekompensoitunut sydämen vajaatoiminta. Lääketurvallisuus ja yhteensovitukset on tärkeää arvioida erityisesti muiden sydänlääkkeiden kanssa.