Beetaagonisteja

Beetaagonisteja (beeta-adrenergisiä agonisteja) ovat lääkkeitä, joita käytetään erityisesti hengitysteiden supistuneen ilmankulun helpottamiseen sekä joissakin sydämen toimintaan liittyvissä tilanteissa. Nämä aineet sitoutuvat beeta-adrenergisiin reseptoreihin ja saavat aikaan entsyymiönsä mukaan seuraavia vaikutuksia. Keuhkoissa beeta-2-reseptorien stimulaatio johtaa keuhkoputkien sileän lihaksen rentoutumiseen ja korotettuun cAMP-tasoon soluissa, mikä laajentaa ilmatiehyeitä. Joissakin tapauksissa beeta-1-reseptorien vaikutus voi lisätä sydämen sykettä ja voimaa, mikäli beeta-2:n vaikutus ei ole hallitseva.

Beetaagonisteja käytetään pääasiassa hengitysteiden sairauksien hoitoon, kuten astman ja COPD:n ( krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus) hallintaan. Niitä voidaan antaa inhalaationa, suun kautta tai joskus injektiona. Jaottelu perustuu selektiivisyyteen beeta-2-reseptoreihin: beeta-2-selektiiviset agonistit ovat yleisimmin käytettyjä hengitysvaikeuksien nopeaan lievitykseen (lyhytvaikutteiset, SABA) tai pitkäaikaiseen hallintaan (pitkävaikutteiset, LABA). On myös ultrapitkävaikutteisia beta-agonisteja, joita käytetään rajoitetummin ja joiden vaikutus on pitkäkestoinen.

Sivuvaikutuksia voivat olla sydämentykytys, tremor, vapina ja harvinaisissa tapauksissa hypokalemia tai glykeemisen kontrollin häiriöt. Pitkäaikainen ja runsas käyttö voi johtaa toleranssiin sekä hoidon tehon heikkenemiseen. Beeta-agonisteja ei tulisi käyttää yhdessä ei-valvottuihin sydän- tai verenkiertoelinten tiloihin liittyvien riskien kanssa ilman lääkärin ohjeita; ne voivat interactoitua muiden seuraavien lääkkeiden kanssa, kuten beeta-estohoitojen kanssa.