basolateraalisella

Basolateraalisella viitataan epiteelisolujen polarisoituneen solukalvon basolateraaliseen kalvoon sekä siihen, että jokin sijaitsee tai tapahtuu basolateraalisella alueella. Epiteelit muodostavat usein apikaalisen ja basolateraalisen kalvoryhmän, jotka erottuvat toisistaan tiviiden liitosten avulla. Basolateraalinen alue kasvaa solujen välisessä tilassa ja solun alapuolella olevaan sidekudokseen päin, ja se on keskeinen aineiden kuljetuksessa sekä solujen kiinnittymisessä toisiinsa ja basal-menetelmään.

Basolateraalisen kalvon tehtäviin kuuluu ionien ja veden säätely sekä ravinteiden ja viestiaineiden siirto solusta kudokseen tai verenkiertoon. Esimerkiksi Na+/K+-ATPase sijaitsee tyypillisesti basolateraalisella kalvolla, mikä auttaa pitämään ionivarauksia ja nestetasapainoa. Basolateraaliseen domainiin kohdistuvat kuljetus- ja reseptoriproteiinit sekä solujen adhesion-molekyylit, kuten cadherinit, jotka auttavat ylläpitämään epiteelin rakennetta.

Proteiinien basolateraali kohdentuminen perustuu signaalikohdistusmekanismeihin. Basolateraalisiin sorting-signaleihin kuuluvat esimerkiksi dileukiini- ja tyrosiini-pohjaiset motiivit sekä niiden avulla toimivat adaptoriproteiinit (kuten AP-1B) ja klatriiniv Virtuaalinen kuljetusreitti. Näiden mekanismien avulla proteiinit ohjataan oikealle kalvopinnalle.

Basolateraalisten alueiden toimintahäiriöt voivat heikentää epiteelin polarisaatiota ja johtaa sairauksiin, kuten polaarisuuden menettämiseen liittyviin syöpiin. Basolateraalisella ilmaisulla ja kaksisuuntaisella säätelyllä on siten tärkeä rooli sekä normaalissa fysiologiassa että patologiassa.