baselinekulutusta

Baselinekulutus tarkoittaa sitä kulutuksen tasoa, joka tapahtuisi ilman tarkasteltavan toimenpiteen tai politiikan vaikutusta. Se toimii vertailukohtana arvioitaessa toimenpiteen vaikutuksia, säästöjä tai kustannus-hyötyjä.

Sitä käytetään laajasti energiankulutuksen, vedenkulutuksen ja materiaalien käytön sekä kuluttajakäyttäytymisen tutkimuksissa. Baselinea analysoidaan usein hankkeiden tai säädösten vaikutuksia: esimerkiksi energiatehokkuusohjelmien, hintamuutosten tai sääntelytoimien vaikutusten arviointi sekä politiikkavaihtoehtojen vertailu.

Baseline määritellään usein valitsemalla taloudellisesti ja tilastollisesti järkevä baseline-periodi, jonka pohjalta laaditaan ennuste siitä, miten kulutus kehittyisi ilman toimenpidettä. Käytettyjä menetelmiä ovat historiallinen trendin extrapolointi, ekonometriset mallit sekä erilaiset skenaariot. Tavoitteena on tuottaa realistinen, ei liian optimistinen eikä pessimistikaan vertailupaikka.

Riski ja rajoitteet liittyvät siihen, että baseline-arvot ovat riippuvaisia valituista datapisteistä ja malleista. Epävarmuudet voivat vääristää vaikutusarviota, ja siihen liittyy myös rebound-efektin, substituutioiden sekä muiden muuttujien vaikutusten mahdollisuus. Hyvin dokumentoitu baseline ja herkkyysanalyysit voivat kuitenkin lisätä arvioinnin läpinäkyvyyttä ja luotettavuutta.

Esimerkki: energiatehokkuushankkeen vaikutusarvioinnissa baseline-energiankulutus määritellään ennen hankkeen toteutusta. Hankkeen toteutuessa vertaillaan todellista kulutusta baseline-arvoon, ja säästöt ilmoitetaan tämän erotuksen perusteella.