autotuotantoa

Autotuotanto tarkoittaa autotrofiisten organismien kykyä tuottaa orgaanista biomassaa epäorgaanisista hiililähteistä. Se tapahtuu pääasiassa fotosynteesissä, jossa valon energia sitoo hiilidioksidia, sekä joissakin ympäristöissä chemosynteesissä, joissa epäorgaaninen energia riittää hiilen sitomiseen. Autotrofitit muodostavat ekosysteemien primaarituotannon perustan ja toimivat alun perin energian ja rakennusmateriaalin lähteenä muille eliöille.

Fotoautotrofitit kuten kasvit, leviä ja syanobakteerit tuottavat biomassaa käyttämällä valoa. Chemoautotrofitit taas, esimerkiksi tietyt bakteerit, käyttävät kemiallista energiaa hiilen sitomiseen, usein ympäristöissä, joissa valo ei ole käytettävissä.

Primaarituotanto jaetaan bruttuun primaarituotantoon (GPP) ja nettiin primaarituotantoon (NPP). NPP kuvaa biomassan kasvua, ja sen laskennassa vähennetään autotrofien hengitys (Ra): NPP = GPP − Ra. Arvot määritetään kenttätutkimuksin, biomassan mittauksin, kaasuanalyysillä tai kaukokartoituksin.

Autotuotannon riippuvuudet: valo, lämpötila ja ravinteet (esim. typen ja fosforin määrät) ovat keskeisiä sääteleviä tekijöitä. Maalla ja vesistöissä tuotanto vaihtelee vuosittain ja paikkakunnittain, ja se on herkkää sekä ilmastonmuutoksen että veden saatavuuden muutoksille.

Autotuotannon tutkimuksella on tärkeä merkitys hiilen kiertokulun ymmärtämisessä, ilmastonmuutoksen mallinnuksessa sekä ekosysteemipalvelujen arvojen arvioinnissa.