autoliikenteelle

Autoliikenteelle on suomalaisessa kielenkäytössä käytetty termi, jolla viitataan tiellä tapahtuvaan autojen ja muiden ajoneuvojen liikenteeseen sekä siihen liittyviin prosesseihin ja toimintaan. Käsite kattaa sekä yksittäisten ajoneuvojen käytön että liikennejärjestelmän suunnittelun ja toimivuuden laajasti. Autoliikenteelle liittyvät liikenneturvallisuus, liikenteen sujuvuus, ympäristövaikutukset sekä infrastruktuurin, kuten teiden ja liikennevalojen, rooli.

Keskeisiä osa-alueita autoliikenteelle ovat liikenneinfrastruktuuri (teiden, siltojen ja eritasoliittymien kunnossapito ja kehittäminen), liikenneturvallisuus (onnettomuuksien ehkäisy) sekä liikenteen ohjaus ja hallinta (liikennevalot, erityistoimet). Lisäksi autoliikenteelle vaikuttavat ympäristö- ja energiapoliittiset tavoitteet, kuten päästövähennysten ja uusiutuvien polttoaineiden käytön edistäminen sekä älykkäät liikenteen ratkaisut.

Lainsäädäntö ja säädöspuitteet autoliikenteelle muodostavat toimintamahdollisuuksien perustan. Suomessa tieliikennelaki ja siihen liittyvät asetukset sekä kansainväliset ja EU-tason ohjeistukset määrittelevät tienkäytön sekä ajoneuvojen tekniset vaatimukset. Viranomaiset, kuten Liikenne- ja viestintävirasto Traficom sekä Tilastokeskus, tuottavat tilastoja, valvovat liikenneturvallisuutta ja infran laatua.

Teknologiset kehityssuuntaukset vaikuttavat autoliikenteelle. Sähköistyminen, autonominen ajo sekä jakamiseen ja älykkään liikenteen ratkaisujen laajentuminen muovaavat liikkumistapoja, parantavat energiatehokkuutta ja voivat vähentää ruuhkia sekä päästöjä. Kaupunki- ja maaseutuympäristöissä korostuvat toimenpiteet kevyen liikenteen turvallisuuden parantamiseksi sekä liikennevirtojen paremman ohjauksen.