asuttamiseen

Asuttamiseen viitataan laajasti siihen prosessiin, jolla alueelle luodaan edellytykset väestön asua ja kehittyä. Se kattaa sekä fyysisen infran rakentamisen että suunnittelun ja hallinnon toimet, joiden avulla kotitalouksien, työpaikkojen ja palvelujen välinen tasapaino syntyy. Termin käytöstä löytyy erityisesti kaupunkisuunnittelussa, aluepolitiikassa sekä kuntien kehittämiskeskusteluissa, joissa tarkastellaan väestönkasvun, asuntotuotannon ja elinympäristön kannalta kestävää kehitystä.

Suunnittelussa asuttamiseen liittyy maankäyttö ja kaavoitus, rakennuslainsäädäntö sekä investointipäätökset, jotka määrittelevät, missä asutusta, töitä ja palveluita voidaan sijoittaa. Kunnat, alueviranomaiset ja valtio voivat yhdessä ohjata esimerkiksi asuntotuotantoa, julkista liikennettä, vesihuoltoa, energia- ja jätehuoltoa sekä koulutusta ja terveyspalveluita. Tietojärjestelmät ja ennusteet auttavat arvioimaan tulevaa väestö- ja työpaikkatarvetta sekä hankkimaan riittävästi tontteja ja kapasiteettia.

Asuttamisen tavoitteena on luoda saavutettavia, kestäviä ja kohtuuhintaisia asuinalueita sekä parantaa elinympäristön laatua. Tämä sisältää muun muassa osakaavoituksen, sosiaalisen kohtuullisuuden, energiatehokkuuden sekä kestävän liikenteen edistämisen. Arvioinneissa tarkastellaan väestön rakennemuutoksia, työllisyyttä, palvelujen saatavuutta sekä infrastruktuurin kapasiteettia.

Nykyhaasteisiin kuuluvat kaupunkistumisen ja haja-asutuksen tasapainon löytäminen, asumisen hinta ja saatavuus, ilmastonmuutokseen sopeutuminen sekä ympäristö- ja energiakysymykset. Lisäksi pyritään välttämään liiallista tiivistymistä tai eriytymistä sekä varmistamaan, että kasvu toteutetaan laadukkaasti ja luonnon kanssa yhteensopivasti. Seurantadata ja ennusteet ohjaavat pitkäjänteistä kehittämistä.