asuntorakennus

Asuntorakennus tarkoittaa rakennusta, jonka pääasiallinen tarkoitus on tarjota asuintiloja. Siihen kuuluvat omakotitalot, rivitalot sekä kerrostalot ja muut asuinrakennukset.

Rakenteellisesti asuntorakennukset voivat olla puu-, betoni- tai teräsrakenteisia tai näiden yhdistelmiä. Suomessa yleisiä ovat puurakenteiset järjestelmät, kuten puu- ja CLT-rakenteet, sekä betoniset runkorakenteet erityisesti kerrostaloissa. Ulkovaipan eristys, ilmanvaihto ja vesieristykset ovat keskeisiä suunnittelukysymyksiä; ilmanvaihto ja lämmöneristys yhdessä vaikuttavat energiakulutukseen.

Rakentamisen prosessi koostuu tontin valinnasta ja kaavayhteistyöstä, lupakäsittelystä, suunnittelusta, kustannuslaskelmista, rakentamisesta ja käyttöönotosta. Rakennuslupa, rakennusvalvonta ja suunnittelun vaatimukset varmistavat turvallisuuden ja toimivuuden. Saavutettavuus ja paloturvallisuus ovat keskeisiä vaatimuksia.

Energia- ja kestävyyskysymykset ovat tärkeitä; energiatehokkuusvaatimukset, lämmitysjärjestelmien valinta sekä uusiutuvien energian lähteiden hyödyntäminen ovat keskeisiä tavoitteita. Yhä yleisempää on rakennusten kokonaispäästöjen vähentäminen ja huoneilman laadun varmistaminen.

Historiaa: asuntorakennukset ovat kehittyneet 1900-luvun aikana. Aluksi rakennukset vastasivat välttämättömiä asuinalueiden tarpeita; 1950–1970-luvulla rakennettiin runsaasti massiivisia kerrostalo- ja rivitaloiksi tarkoitettuja asuntokokonaisuuksia. Viime vuosikymmeninä on korostettu energiatehokkuutta, kestävää materiaalivalintaa sekä tilojen muunneltavuutta.