kerrostaloissa

Kerrostaloilla tarkoitetaan monikerroksisia asuinrakennuksia, joissa on useita erillisiä asuntoja. Suomessa ne ovat tyypillinen tiiviin kaupunkiasumisen muoto. Rakenteeltaan kerrostalot ovat usein betonista tai muusta massiivisesta rakennusmateriaalista ja ne saattavat hyödyntää keskitettyä lämmitysratkaisua, kuten kaukolämpöä.

Kerrostalot yleistyivät 1950–1970-luvulla, kun kaupungistuminen ja asuntopula lisäsivät tarvetta nopeasti rakennettaville kodeille. Suunnittelussa korostuivat tilankäytön tehokkuus ja toiminnallisuus. 1980–1990-luvulla kehitettiin energiatehokkuutta sekä esteettömyyttä, ja 2000-luvulla korjaus- ja modernisointipainotteisuus lisääntyi.

Kasvavassa kerrostaloasumisessa on kaksi päämuotoa: vuokra-asunnot ja asunto-osakeyhtiön omistamat osakehuoneistot. Uusia rakennuksia voivat toteuttaa yksityiset kehittäjät, kuntien yhtiöt tai julkinen sectori. Asunto-osakeyhtiö vastaa rakennuksen huollosta, kunnossapidon ja energiankäytön hallinnasta.

Tyypillisesti kerrostaloissa on keittiö, olohuone sekä yksi–kolme makuuhuonetta ja kylpyhuone. Monissa asunnoissa on parveke. Yhteisiä tiloja voivat olla pesutupa, kuivaushuone sekä piha-alueet. Liikkuminen talossa tapahtuu käytävien ja usein hissien avulla; melu- ja yksityisyyden huomiointi on olennaista suunnittelussa.

Viime vuosina kerrostalojen energiatehokkuutta parannetaan muun muassa lisäeristyksellä, kaks- tai kolmikertaisilla ikkunoilla sekä parantamalla ilmanvaihtoa. Esteettömyyttä kehitetään asentamalla tai parantamalla hissejä ja tekemällä sisäänkäyntejä sekä yhteisiä tiloja helpommin saavutettaviksi.