asuinviihtyvyyden

Asuinviihtyvyyden käsite viittaa yksilön kokemaan tyytyväisyyteen ja hyvinvointiin, kun asutaan tietyssä asunnossa ja lähialueella. Se syntyy sekä asunnon ominaisuuksista että ympäristön tarjoamista mahdollisuuksista ja rajoitteista. Keskeisiä ulottuvuuksia ovat rakennuksen laatu ja toimivuus (tilat, tilankäyttö, huonekorkeus, esteettömyys), sisäilman laatu, lämmitys- ja energiatehokkuus sekä äänieristävyys. Myös riittävä luonnonvalo, tilojen kunnossapito, turvallisuus ja asunnon kustannukset vaikuttavat vahvasti viihtyvyyteen.

Ympäristötekijät kattavat naapuruston turvallisuuden ja rauhallisuuden, palvelujen saavutettavuuden sekä liikkumisen mahdollisuudet (julkinen liikenne, pyöräily- ja kävelyreitit). Yhteisöllisyys ja sosiaalinen pääoma voivat lisätä viihtyvyyttä ja tukea hyvinvointia. Lisäksi arjen toimivuus, kuten kaupunkialueen palveluiden määrä ja laatu, vaikuttaa asuinviihtyvyyteen.

Mittaukset ja sovellukset: asuinviihtyvyyttä arvioidaan usein kyselyillä, asuntokohtaisilla auditoinneilla sekä sisäilman ja rakennuksen laadun mittauksilla. Kansainvälisessä kontekstissa vastaavaa käsitettä kutsutaan usein livability tai elinvoima, ja sitä tarkastellaan vertailuindikaattoreiden avulla. Käytännössä asuinviihtyvyyden parantaminen tarkoittaa sekä rakennusten kunnostamista ja energiatehokkuuden lisäämistä että alueen infrastruktuurin, palvelujen ja turvallisuuden kehittämistä.