arvonalentumistesti

Arvonalentumistesti (engl. impairment test) on kirjanpitokäytäntö, jolla selvitetään, onko taseessa oleva omaisuuden kirjanpitoarvo alentunut siten, ettei se vastaa palautuvien määrien arvoa. Testi kohdistuu yleensä ei-käteisvaroihin, kuten aineelliseen käyttöomaisuuteen, immateriaalisiin hyödykkeisiin sekä liikearvoon. Goodwillin osalta IFRS-raportoinnissa testaus tehdään vähintään vuosittain, ja muilla omaisuuserillä testaus tehdään tarpeen mukaan, jos ilmeisiä tai epäilyksiä antavia alentumisen indikaattoreita ilmenee.

Palautuva määrä määritellään yleensä laskennallinen arvo, jonka ylin mahdollinen määrä on: käypä arvo vähennettynä myyntikustannuksilla sekä käyttöarvo (value in use). Käyttöarvona tarkoitetaan tulevien kassavirtojen nykyarvoa, joka lasketaan sopivalla diskonttokorolla, ottaen huomioon omaisuuserän riskit. Taseessa oleva kirjanpitoarvo verrataan näihin tietoihin: jos kirjanpitoarvo on suurempi kuin palautuva määrä, kirjataan arvonalentuminen ja pienennetään omaisuuserän kirjanpitoarvo vastaavasti. Mikäli alkuperäisestä kirjanpitoarvosta seurauksena syntynyttä arvonalentumista voidaan myöhemmin palauttaa (esimerkiksi paranemisen myötä), palautus on mahdollista enintään aiemman kirjanpitoarvon ylärajaan saakka; palautusta ei saa ylittää alkuperäistä arvoa.

Indikaattorit ja malli: arvonalentumisen indikaattoreita voivat olla sekä ulkoiset tekijät (esim. markkina-arvon heilahtelut, taloudelliset muutokset, korkojen muutokset) että sisäiset tekijät (esim. hyödykkeen käyttöiän loppuminen, teknologinen vanhentuminen, odotettua heikompi suoriutuminen). Poikkeamat arviointituloksiin voivat johtaa arvonalentumisen kirjaamiseen tuloslaskelmaan ja omaisuuserän tasearvon pienentämiseen. Lisätietoja annetaan tilinpäätöksen liitetiedoissa, kuten käytetyistä arvoista, arvon käyttöarvon laskentaperiaatteista ja diskonttauskoroista.