arvonalentumista

Arvonalentuminen tarkoittaa sitä, että taseessa olevan varan kirjanpitokirjan arvo osoittautuu suuremmaksi kuin varan takaisin saatavissa oleva määrä. Kun näin käy, kirjataan arvonalentumisen kuluna ja varan arvo alennetaan vastaamaan palautettavaa määrää.

Merkittävät indikaattorit arvonalentumiselle voivat olla sekä ulkoisia että sisäisiä. Ulkoisia tekijöitä ovat esimerkiksi markkinahintojen lasku, taloudelliset tai toimialan vaikeudet sekä sääntelymuutokset. Sisäisiä merkkejä voivat olla käyttöasteen tai teknologisen tilan heikkeneminen, odotetun taloudellisen hyödyn heikkeneminen tai varojen liikakäyttö.

Arvonalentuminen kohdistuu yleensä aineellisiin käyttöomaisuus- ja aineettomiin oikeuksiin sekä liikearvoon. Kansainvälisen IAS 36 -standardin mukaan varan tai rahallisesti arvon määrittäminen ilmentää takaisin saatavissa olevaa määrää, joka on suurempi kahdesta vaihtoehdosta: käypä arvo vähennettynä myyntikustannuksista tai käyttöarvo (nykyarvona diskontattu arvio tulevista rahavirroista). Goodwillin ja muiden omaisuuserien testaus sekä mahdollisten arvonalentumisten huomiointi tapahtuu näiden periaatteiden mukaan, ja testaus on säännöllistä.

Arvonalentumisen palautus on yleensä sallittua muille kuin goodwillille, jos olosuhteet ovat muuttuneet; palautus ei kuitenkaan saa ylittää aiemman arvonalentumisen seurauksena syntynyttä alentunutta arvoa. Goodwillin arvonalentumisen palautuminen ei ole sallittua.

Arvonalentumiset vaikuttavat sekä tuloslaskelmaan että taseeseen ja voivat vaikuttaa taloudellisiin mittareihin sekä verotukseen. Tilinpäätöksissä ne edellyttävät asianmukaisia liitetietoja ja läpinäkyvyyttä.