arvonalentumisiin

Arvonalentumiset ovat tilinpäätöksessä tehtäviä arvon alenemisia, joissa omaisuuden kirjanpitokirjallinen arvo ylittää sen palautuvan määrän. Palautuva määrä on suurin seuraavista vaihtoehdoista: markkina-arvo sellaisen myyntikustannuksilla (fair value less costs to dispose) ja käyttöarvo (value in use), joka lasketaan nykyarvoennusteiden perusteella. Arvonalentuminen koskee sekä aineettomia että aineellisia käyttöomaisuushyödykkeitä sekä muiden taseraha- ja rahoitusomaisuuksien tapauksia, ja se testataan säännönmukaisesti tai kun esiintyy arvon alenemisesta kertovia indikaattoreita.

Prosessi perustuu kansainvälisiin standardeihin, erityisesti IAS 36 -arvonalentumiset, jossa painotetaan, että tietyissä olosuhteissa on suoritettava impairment-testi. Tuki- ja tuotantoprosessit sekä markkinatilanteet voivat toimia indikaattoreina: vajaakäyttö, heikentynyt rahavirtaennuste, teknologinen vanhentuminen tai taloudelliset muutokset. Jos kirjanpitokirjallinen arvo ylittää palautuvan määrän, syntyy arvonalentumistappio, ja omaisuuserän carrying amounta alennetaan vastaavasti. Arvonalentuminen kirjataan voitto- tai tappiotilin kautta tuloslaskelmaan.

Palautetun arvon mahdollisuus on sidoksissa olosuhteiden muuttumiseen: arvonalentumistappio voidaan perua, jos palautuva määrä on noussut, mutta palautumaa ei saa ylittää sitä arvoa, jonka omaisuus olisi ollut ilman aikaisempaa arvonalentumista. Poikkeuksena on goodwill, jonka arvonalentumistappio IFRS:n mukaan ei yleensä saa palautua.

Suomessa tilinpäätökset voivat noudattaa IFRS:ää tai kansallisia standardeja; arvonalentumiset ovat tarkoitettuantava keino heijastaa taloudellista tilaa luotettavasti ja vertailukelpoisesti.