käyttöomaisuushyödykkeitä

Käyttöomaisuushyödykset ovat aineellisia pysyviä varoja, joita yritys käyttää tuotannossaan tai hallinnossaan tai vuokraa muille. Niiden odotetaan olevan käytössä yli yhden tilikauden, eikä niitä tarkoiteta myytäväksi tavallisessa liiketoiminnassa. Esimerkkejä ovat rakennukset, koneet ja laitteet, ajoneuvot sekä toimistokalusto. Maapohja kuuluu usein käyttöomaisuuteen, mutta sitä ei poisteta.

Alun perin käyttöomaisuushyödykkeet kirjataan hankintahintaan, johon sisältyvät ostopäivän hinta sekä olennaiset suoritteet, kuten asennus- ja toimituskulut. Mikäli hyödyke rahoitetaan lainoilla, siihen liittyviä rahoituskuluja voidaan pääsääntöisesti lisätä hankintahintaan.

Jälkikäsittelyyn käytetään IAS 16:n mukaista kustannusmallia tai uudelleenarviointimallia. Kustannusmallissa kirjanpitoarvo on hankintahinta miinus kertynyt poisto sekä mahdolliset arvonalentumiset. Uudelleenarviointimallissa hyödykkeen arvo voidaan päivittää oikeaan arvoon, ja arvonmuutokset kirjataan omaan pääomaan tai tuloslaskelmaan riippuen uudelleenarvioinnin laadusta.

Poistot kohdistetaan systemaattisesti taloudelliseen käyttöikään ja jäännösarvoon perustuen; yleisimmin käytetään suoritukseen tai tasapoistoa sekä muita soveltuvia menetelmiä, jolloin poistojen määrää tarkastellaan käyttöasteen mukaan.

Arvonalentumistapaukissa, joissa tulevien hyötyjen arvo alittuu kirjanpitoarvon, tehdään arvonalentuminen IAS 36:n mukaisesti ja palautettava määrä määritellään.

Kun hyödyke myydään tai poistetaan käytöstä, se poistetaan taseesta ja mahdolliset tuotot tai tappiot kirjataan tuloslaskelmaan. Tilinpäätöksessä on esitettävä käytetyt poistomenetelmät ja -tulevaisuuden arviot sekä mahdolliset uudelleenarvioinnit ja arvonalentumiset.