antioksidatiivisia

Antioksidatiivisia ominaisuuksia omaavat aineet, eli antioksidantit, estävät hapetusta ja vapaita radikaaleja vastaan aiheutuvaa soluvahinkoa. Hapetus on reaktio, jossa aine menettää elektroneja ja voi laukaista ketjureaktiomaisia vahinkoja solukudoksissa. Antioksidantit voivat toimia joko suojaten rasvoja ja proteiineja lipiddoppeutumiselta tai jopa palauttamalla muiden antioksidanttien toimintoja.

Toimintamekanismeja on useita. Ennen kaikkea antioksidantit toimivat radikalin vastaanottoina, eli ne luovuttavat elektronin vapaille radikaaleille ja siten pysäyttävät reaktiot. Lisäksi jotkut antioksidantit sitovat metalleja, jotka osallistuvat hapetusstressin katalysaattoreiksi, sekä edistävät solujen omien puhdistusjärjestelmien, kuten entsymaattisten antioksidanttien, toimintaa. Ei-enzymaticiset aineet kuten C- ja E-vitamiinit sekä karotenoidit sekä polyfenolit ovat yleisiä ravinnosta saatavia antioksidantteja.

Lähteitä ja käyttöä on runsaasti. Runsas kasvis– ja hedelmäpainotteinen ruokavalio sisältää monia antioksidantteja, samoin teet, kahvi, pähkinät, siemenet ja täysjyvät. Lisäksi joitakin antioksidantteja tuotetaan endogeenisesti elimistössä, ja niiden tasapainon ylläpito on tärkeää.

Tutkimustulos antioksidanttien terveysvaikutuksista on heterogeeninen. Ruokaympäri, joka sisältää runsaasti antioksidantteja, liittyy usein parempiin terveyshyötyihin, mutta yksittäisten lisäravinteiden suurten annosten vaikutukset eivät ole aina hyödyllisiä ja joissakin tapauksissa voivat olla haitallisia. Siksi painottuu terveellinen ruokavalio ja kokonaiskuormituksen hallinta, ei yksittäisiä lisäravinteita.