antikolinerginen

Antikolinerginen lääke tarkoittaa ainetta, joka estää acetylkoliinin vaikutuksen muskariinisilla (M1–M5) reseptoreilla. Tämä vähentää parasympaattisen hermoston toimintaa, mikä ilmenee muun muassa syljen erityksen vähenemisenä, mahan- ja suoliston motiliteetin vähenemisenä sekä pupillien laajentumisena. Lääkkeet jaetaan usein niiden kyvyn mukaan päästäkö keskushermostoon: tertiaariset amiinit, kuten atropiini ja skopolamiini, pääsevät aivoihin, kun taas kvartaariset amiinit, kuten ipratropiini, tiotropiini ja glycopyrrolate, vaikuttavat lähinnä ääreishermostoon ja aiheuttavat vähemmän kognitiivisia sivuvaikutuksia.

Käytännön sovelluksissa antikolinergisiä aineita käytetään monissa eri hoidoissa. Keskushermostoon vaikuttavat muodot voivat lievittää Parkinsonin taudin oireita ja lääke-inkoisten extrapyramidaalioireiden (EPS) ilmentymiä. Virtsarakon yliaktiivisuuden hoitoon käytetään oksibutyniinia, tolterodiinia ja solifenasiinia. Keuhkoputkien sairaudet kuten COPD ja astma voivat hoitua antikolinergisilla bronkodilataattoreilla (ipratropiini, tiotropiini). Ruuansulatuskanavan spasmien hallintaan käytetään hyosyiamiinia ja dicyclominea. Matkapahoinvoinnin ehkäisyyn soveltuu skopolamiinilaastari ja preoperatiivisesti prosesseja vähentääntää sylkirauhasia glycopyrrolate.

Haittavaikutukset ja turvallisuusnäkökohdat ovat keskushakuisia: kuivuminen suusta, näön hämärtyminen, ummetus sekä virtsanvirtaushäiriöt. Haittavaikutukset voivat lisääntyä iäkkäillä ja yhteisvaikutukset muiden antikolinergisten, antihistamiinien tai trisyklisten antidepressanttien kanssa voivat olla merkittäviä. Varovaisuutta suositellaan glaukoomassa, virtsaretentiossa ja myasthenia gravisissa. Antikolinerginen taakka tulisi huomioida moniaineshoidoissa.