antiikkikirjallisuus

Antiikkikirjallisuus on suomalainen termi, jolla tarkoitetaan sekä vanhoihin kirjoihin ja antiikkiesineisiin liittyvää kirjallisuutta että näiden alojen tutkimusta ja keräilyä. Se käsittää sekä aihetta käsittelevät teokset että käytännön julkaisut, jotka tukevat keräilijöitä, museoita ja kirjastoja: katalogit, huutokauppaluettelot, provenance-tiedot, bibliografiat sekä oppaat antiikkiesineiden hankintaan, säilyttämiseen ja arvoon.

Kenttä voidaan jakaa useisiin osa-alueisiin. Yksi on tutkimuksellinen antiikkikirjallisuus, joka kartoittaa antiikin maailmaa, arkeologiaa, taidetta ja kulttuurihistoriaa vanhojen lähteiden valossa. Toinen ala keskittyy vanhojen kirjojen ja manuskriptien bibliografisiin tutkimuksiin, konservointiin sekä luettelointiin ja dokumentointiin. Lisäksi alueeseen kuuluvat antiikkiesineiden keräilyyn, hallinnointiin ja kaupankäyntiin liittyvä kirjallisuus sekä museologiikan ja kirjastotieteen julkaisut.

Historia ja merkitys: antiikkikirjallisuuden perinteet juontavat eurooppalaiseen antiikin- ja bibliografian tutkimukseen sekä varhaiseen keräilykulttuuriin. Moderni ala on kehittynyt 18.–19. vuosisadalla ja on sittemmin rakentunut yhä monipuolisemmaksi yhteistyössä museoiden, kirjastojen ja huutokauppojen kanssa. Antiikkikirjallisuus auttaa ymmärtämään esineiden taustoja, edistää kulttuuriperinnön säilyttämistä ja tukee sekä tutkimusta että ammatillista keräilyä.

---