antibiotikumellenállás

Antibiotikumellen resistenssi on tila, jossa bakteerit ja muut mikrobit ovat kehittäneet vastustuskyvyn antibiootteja vastaan. Tämä johtaa siihen, että normaalisti tehokkaat lääkkeet eivät enää poista infektiota yhtä tehokkaasti, mikä voi pidentää sairaalahoitoa ja lisätä komplikaatioiden riskiä. Resistenssiä on tunnistettu lukuisissa bakteerikannoissa sekä ihmisillä että eläinperäisissä infektioissa, ja ilmiö on globaali terveys- ja kehityshanke.

Mekanismit resistenssissä muodostuvat pääosin kahdella polulla: mutaatioiden kautta muuttuvat antibiootin kohdemolekyylit voivat menettää lääkkeen sitoutumiskykynsä; tai bakteerit voivat periä tai hankkia resistenssigeenejä plasmideissa, transposoneissa tai mutaatioryhmissä, jolloin tehokkaita vastustusmekanismeja kuten beetalaktamaaseja, vaikutuskyvyn kiertäviä muutoksia kohdemolekyyleissä sekä efflux-pumppujen liiallista ilmentymää voidaan siirtää seuraaville sukupolville. Esimerkkejä ovat beetalaktamaasit, jotka hajottavat beetalaktiamluokan antibiootteja, sekä kohdemuokkaukset, kuten muutokset nykyisissä sitoutumispaikoissa.

Ajureihin kuuluvat sekä ihmisten että eläinten lääketuotantojen epäasianmukainen käyttö, rokotuksettomuus ja infektioiden ehkäisyn vähäisyys, clean-lainsäädännön puutteet sekä kansainvälinen liikkuvuus. Myös maataloudessa käytettävät antibiootit voivat valjastaa resistenssigenetiä.

Seuraukset ovat merkittäviä: hoito epäonnistuu tai vaikeutuu, potilaiden toipuminen pitkittyy, sairaalakulut kasvavat ja yhteiskunnallinen kuormitus lisääntyy. Tehokkuuden säilyttämiseksi tarvitaan antibioottien käytön stewardshipia, parempaa infektiokontrollia, rokotuksia, nopeita diagnostiikkatyökaluja sekä globaalien seuranta- ja varautumisjärjestelmien vahvistamista. Yksi keskeinen ponnistelu on GLASS-verkosto ja kansainväliset ohjeistukset sekä tutkimus uudenlaisia ratkaisuita vastaan resistenssille.