antibioottiripulin

Antibioottiripuli on antibioottien käytön yhteydessä ilmaantuva ripuli, joka johtuu suurimmaksi osaksi suoliston normaalin mikrobiston häiriintymisestä. Useimmat tapaukset ovat lieviä ja paranevat itse, kun antibioottihoito päättyy tai sitä harvennetaan. Joissakin tilanteissa ripuli voi kuitenkin kehittyä vakavammaksi, esimerkiksi C. difficile -infektion seurauksena. AAD on yleinen komplikaatio sekä laajoille että useamman päivän kuurilla käytetyille antibiooteille.

Syyt ja mekanismit: antibiootit häiritsevät suoliston bakteerikantaa, mikä heikentää nesteen imeytymistä ja muuttaa ulosteen rakennetta. Riskitekijöitä ovat ikä, sairaalahoito, pitkä hoitoaika sekä käytetty antibioottityyppi. Erityisesti kefalosporiinit, klindamysiini, fluorokvolonolit sekä muut laajakirjoiset antibiootit ovat yhteydessä suurempaan riskiin.

Oireet ja diagnosointi: tavallinen oireisto on toistuva löysä uloste, vatsakipu, ilmavaivat ja pahoinvointi. Oireet ilmenevät yleensä antibioottihoidon aikana tai sen jälkeen. Jos epäillään C. difficile -infektiota, ulosteen tutkitaan C. difficile -toksiinien tai PCR-testein.

Hoito: lievissä tapauksissa hoito keskittyy antibiootin lopettamiseen sekä nesteytyksen ja elektrolyyttien ylläpitoon. Vakavammissa tapauksissa, erityisesti epäiltäessä C. difficile -infektiota, hoito suunnataan ohjeiden mukaan esimerkiksi suun kautta annettavilla vancomysiinilla tai fidaksomisiillä; metronidatsoli voi olla vaihtoehto joissakin tilanteissa. Anti-diareettien, kuten loperamidin, käyttöä tulisi harkita varoen etenkin epäiltäessä C. difficilea.

Ehkäisy ja ennuste: antibioottien käytön optimointi ja mahdollisimman lyhyet kuurit sekä oikeanlaiset valinnat vähentävät riskiä. Joissakin tapauksissa voidaan harkita probiootteja, mutta näyttö vaihtelee. Useimmat lieväoireiset AAD-tapaukset paranevat muutaman päivän kuluessa, vakavammat epäilemässä tilanteet tarvitsevat pidempää hoitoa.