antibakteerisista

Antibakteeriset aineet ovat aineita, jotka estävät bakteerien kasvua tai tappavat niitä. Niitä käytetään sekä lääketieteessä infektioiden hoitoon että desinfektiossa bakteerien leviämisen ehkäisemiseksi. Yleinen jaottelu perustuu siihen, miten ne vaikuttavat bakteereihin: beetalaktaamit estävät bakteerien soluseinän synteesiä (esimerkiksi penisilliinit ja kefalosporiinit); proteiinisynteesiä estävät aineet (tetrasykliinit, makrolidit, aminoglykosidit); nukleiinihappojen synteesiä estävät aineet (fluoroquinolonit, rifampisiini); folaatin synteesiä häiritsevät aineet (sulfonamidit ja trimetopriimi). Joitakin valmisteita vaikuttaa myös bakteerien solukalvoon (polymyksit).

Käyttö ja erottelu: Antibakteerisia lääkkeitä käytetään bakteerien aiheuttamien infektioiden hoitoon sekä joissakin tilanteissa infektioiden ehkäisyyn. Ne voivat olla suun kautta, laskimonsisäisesti tai paikallisesti käytettäviä. On tärkeää erottaa antibakteeriset lääkkeet (yleensä tarkoitetaan antibiootteja) antiseptisistä valmisteista, jotka torjuvat bakteereja ulkoisesti eivätkä yleensä sovellu pitkäaikaiseen sisäiseen hoitoon.

Resistenssi ja turvallisuus: Liiallinen tai virheellinen käyttö kasvattaa bakteerien resistenssin kehittymisen riskiä, mikä heikentää hoitojen tehoa. Tämän vuoksi antibioottien käyttöä ohjataan ja seurataan tarkasti, ja ilmoitettuja haittavaikutuksia sekä vuorovaikutuksia tarkkaillaan. Resistenssin torjunta on keskeinen osa terveydenhuoltoa.

Historia ja kehitys: Pennalinin löytö 1928 aloitti antibioottien aikakauden, joka mullisti infektioiden hoidon. Tämän jälkeen kehitettiin lukuisia eri lääkeryhmiä, mutta vastustuskyky jatkaa jatkuvana haasteena terveydenhuollossa.