antiVEGFlääkkeille

Anti-VEGF-lääkkeet ovat lääkeaineita, jotka estävät vaskulaarisen endoteelikasvutekijän VEGF:n toimintaa. VEGF säätelee uusien verisuonten muodostusta ja verisuonten läpäisevyyttä, jolloin näköhermon ja verkkokalvon alueella voi kehittyä turvotusta sekä patologista kasvua. Silmissä anti-VEGF-lääkkeet annetaan yleensä injektiona silmän sisälle (intravitreal-injektio), jolloin lääke saavuttaa verkkokalvon alueen suoraan.

Käyttökohteet ophthalmologiassa ovat keskeisiä. Yleisimmät osoitukset ovat märkäikärappeuma (wet AMD), diabeettinen makuladeem (Makuladegeneraation diabeettinen versio) sekä verkkokalvon laskimotukokset (RVO). Näihin sairauksiin anti-VEGF-lääkkeet hidastavat näönmenetystä ja voivat parantaa näkökykyä joissakin potilaissa.

Yleisimmät lääkeaineet ja niiden käyttötapa. Bevacizumab on alkujaan syövän hoitoon kehitetty verenkiertojärjestelmä, mutta käytetään silmähoidoissa pääosin off-label-hoitona kustannustehokkuutensa vuoksi. Ranibizumab (Lucentis) ja aflibercept (Eylea) ovat erityisesti silmäsairauden hoitoon kehitettyjä valmisteita. Brolucizumab (Beovu) ja faricimab (Vabysmo) ovat uudemmat vaihtoehdot; niiden on todettu soveltuvan osin pidemmäksi ajoitetuissa hoito-ohjelmissa, mutta niihin liittyy myös erityisiä turvallisuusnäkökulmia.

Hoitokäytännöt ja turvallisuus. Hoito toteutetaan säännöllisin injektioin, usein alussa kuukauden välein ja sitten yksilöllisesti jaksotettuna (esim. hoito- ja laajennusstrategiat). Mahdollisia haittavaikutuksia ovat endoftalmiitti, kohonnut silmänpaine, kuoppatulehdukset sekä harvinaisemmat tuoreemmat tapahtumat, kuten retinopatia-vasculitis brolucizumabin yhteydessä. Systeemiset riskit ovat vähäisiä, mutta potilaan historiaa on syytä seurata erityisesti verisuonisairauksien riskitekijöiden osalta.

---