kustannustehokkuutensa

Kustannustehokkuutensa on suomen kielen omistusmuoto, jolla tarkoitetaan sen kustannustehokkuutta. Termi pohjautuu sanaan kustannustehokkuus, ja siihen liitetään omistusmuoto -nsä. Sitä käytetään, kun puhuttelun kohteena on tietyn kohteen kustannustehokkuus, esimerkiksi projektin, ohjelman, toteutuksen tai teknologian yhteydessä.

Käyttö ja konteksti: Kustannustehokkuutensa viittaa siihen, miten hyvin jokin saavuttaa toivotut vaikutukset suhteessa kustannuksiin. Sitä sovelletaan talous-, hallinto- sekä teknologia-arvioinneissa, ja sitä käytetään vertailemaan vaihtoehtoja kustannusten ja vaikutusten perusteella. Korkea kustannustehokkuus tarkoittaa suurta vaikutusta pienillä kustannuksilla.

Mittaaminen: Arviointi perustuu usein kustannus–vaikutus-yhteyden mittaamiseen. Yleisiä keinoja ovat kustannus per vaikuttavuusyksikkö sekä lisävaikutusten kustannus-tehokkuuslaskelmat. Tulos riippuu oletuksista, aikahorisontista ja tiedon laadusta; yhteisesti sovittuja objektiivisia standardeja on harvoin, joten kontekstin ja herkkyysanalyysien huomioiminen on tärkeää.

Rajoitteet ja yhteydet: Kustannustehokkuus ei ota huomioon epätasa-arvoa, sivuvaikutuksia eikä laadun tai hyvinvoinnin epävarmoja ulottuvuuksia. Siksi sitä tulkitessa käytetään mieluusti yhdessä muiden arviointikeinojen kanssa. Läheisiä käsitteitä ovat kustannushyötysuhde ja kustannusvaikutusselvitys, jotka täydentävät kustannustehokkuuden näkökulmia.