puhuttelun

Puhuttelu on suomalainen termi, joka viittaa kahteen pääasialliseen ilmiöön: kielen ja vuorovaikutuksen käytäntöön sekä työ- ja hallintokontekstissa käytettyyn toimintatapaan. Sillä on sekä yleinen, sosiaalinen ulottuvuus että käytännön merkitys organisaatioissa.

Linguistisessa ja sosiaalipoliittisessa mielessä puhuttelu tarkoittaa tapaa, jolla puhuttelija osoittaa puhuttavalle henkilölle kohtelua, tilaa ja arvoa keskustelussa. Tämä sisältää oikean puhuttelutavan valinnan, kuten teitittelyn versus sinuttelun, sekä nimien tai tittelien käyttämisen. Puhuttelu liittyy keskustelun virittämiin sosiaalisiin suhteisiin, kohteliaisuuteen ja keskustelun ääriviin, ja se kuuluu pragmatiikan sekä sociolinguistikon tutkimuskohteisiin.

Työ- ja hallintokontekstissa puhuttelu tarkoittaa usein muodollista keskustelua, jonka esimies tai muu auktoriteettiasemassa oleva taho järjestää työntekijälle tai alaiselleen. Tällaisessa puhuttelussa käsitellään usein käytös- tai suoritusongelmia, noudatettavia sääntöjä tai kiinnittämistä huomiota vaativia asioita. Keskustelu voi olla suullinen, ja sen aikana saatetaan laatia kirjallinen muistiinpano tai puuttelukirje, ja se voi olla osa laajempaa menettelyä, kuten varoitus- tai kurinpitotoimenpiteiden jatkumoa poliittisista tai työnantajan käytännöistä riippuen.

Yhteenvetona puhuttelu on moni-ilmeinen käsite, joka kattaa sekä kielenkäytön asiallisen ja kunnioittavan vuorovaikutuksen mekanismin että työnantajan tai muun auktoriteetin käyttämän, käytännön tasolla ilmenevän keskustelun työntekijän suhteen.