ansiopäivärahalaki

Ansiopäivärahalaki on suomalainen lakisääteinen järjestelmä, joka tarjoaa työttömyysturvaa työntekijöille, jotka ovat työmarkkinaveron maksaessa työntekijöinä. Lain tarkoituksena on turvata ansiotulojen menetyksen varalta, kun henkilö jää työttömäksi työnsä menettämisen tai muun syyn vuoksi. Laki on osa Suomen sosiaaliturvajärjestelmää ja säätelee ansiopäivärahan myöntämisen ehtoja, kestoa ja korvausten suuruutta.

Ansiopäivärahaa voi hakea, jos henkilö on työkykyinen mutta työtön, ja hän täyttää työmarkkinaveron maksamisen edellytykset. Hakemus tehdään Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnoimalta Työttömyysrahastolta. Ansionperusteisen päivärahan saaminen edellyttää, että henkilö on työskennellyt vähintään 26 viikon ajan kahden vuoden aikana ennen työttömyyden alkamista ja maksaa työmarkkinaveron. Päivärahaa maksetaan yleensä 50–60 prosenttia ansiosta, mutta korvaus on enintään 75 prosenttia ansiosta, jos henkilö on työskennellyt vähintään 31 viikon ajan kahden vuoden aikana.

Ansiopäivärahan kesto riippuu työsuhteen pituudesta ja iästä. Yleensä päivärahaa maksetaan enintään 500 päivää, mutta alle 25-vuotiaille se voi olla enintään 300 päivää. Päivärahan maksaminen voi alkaa työttömyyden alkamispäivänä tai sen jälkeen, mutta enintään 14 päivän kuluttua. Lain tarkoituksena on myös kannustaa työttömät henkilöt hakemaan uutta työtä ja osallistumaan työmarkkinoiden palveluihin.

Ansiopäivärahalain lisäksi Suomessa on myös toimeentulotukilaki, joka tarjoaa tukia niille, jotka eivät täytä ansiopäivärahan edellytyksiä. Lain tarkoituksena on varmistaa, että kaikki työttömät henkilöt saavat riittävän taloudellisen turvan.