anorgaanisia

Anorgaanisia yhdisteitä kuvaava käsite viittaa kemianalaan, jossa tutkitaan aineita, jotka eivät pääasiassa sisällä hiili–vety-sidoksia. Anorgaaninen kemia kattaa laajan joukon yhdisteitä ja materiaalityyppejä, mukaan lukien mineraalit, oksidit, halidit, sulfideja, fosfidejä sekä erilaiset suolat ja karbidit. Tutkimus kohdistuu sekä yksittäisten yhdisteiden rakenne- ja reaktiokäyttäytymiseen että niiden käytännön sovelluksiin.

Anorgaaniset yhdisteet voivat olla ionisia tai kovalenttisia, ja niillä on usein erilaisia ominaisuuksia kuin orgaanisilla yhdisteillä. Monet ovat kiteisiä kiinteitä aineita, joilla on korkea sulamispiste ja hyvää elektronegatiivisuutta sekä laajaa sovellettavuutta teollisuudessa, kuten katalyytteinä, rakennusaineina ja raaka-aineina lannoitteissa. Metalliset yhdisteet ja epämetallien yhdisteet kattavat laajan alueen, aina yksittäisistä oksideista ja sulfideistä monimutkaisiin koordinaatio- ja kompleksoituneisiin yhdisteisiin.

Luokittelu perustuu usein yhdisteen koostumukseen ja rakenteeseen: oksidit, halidit, sulfidejä, karbideja, fosfidejä sekä silikaatit ja muut mineraalit kuuluvat yleisiin ryhmiin. Nomenklatuurissa noudatetaan IUPACin ohjeita, ja yhdisteet voidaan luokitella sekä kemiallisen koostumuksen että käytännön sovellusten mukaan.

Anorgaanisella chemialla on merkittävä rooli monilla aloilla, kuten materiaalitieteessä, katalyysissä, energia-alalla ja bioinorgaanisessa kemiassa, jossa epäorgaaniset järjestelmät nähdään monimutkaisina biologisten prosessien tukijoina.