anodikäsittely

Anodikäsittely on elektrokemiallinen pintakäsittely, jossa työkappale kytketään anodiksi elektrolyyttisessä liuoksessa. Tämän seurauksena pinnalle muodostuu ohut oksidikerros, joka parantaa korroosionkestoa ja kulutuskestävyyttä sekä mahdollistaa värjäyksen. Anodointia käytetään erityisesti alumiinipinnoitteiden käsittelyssä, mutta sitä sovelletaan myös magnesiumin, titaanin ja joidenkin terästen kanssa.

Periaate: työkappale toimii anodina, jolloin pintaoksidin kasvu tapahtuu sähkövirran vaikutuksesta. Kerroksen paksuus ja laatu määräytyvät elektrolyyttien koostumuksen, lämpötilan, virrankeston, jännitteen ja käsittelyn kestolta.

Yleisimpiä anodointiliuoksia ovat rikkihappopohjaiset, oksaalihappopohjaiset ja fosforihappopohjaiset järjestelmät. Kromihappo-anodointi on perinteinen mutta ympäristö- ja terveysriskien vuoksi yleistynyt vähemmän käytetyksi. Valittu järjestelmä vaikuttaa haluttuun kerroksen paksuuteen, värjäysmahdollisuuksiin ja kiinnittyvyyteen.

Kerroksen paksuus vaihtelee: tavallinen alumiinianodointi tuottaa noin 5–25 mikrometriä oksidikerrosta; hard anodizing voi tehdä 50–200 mikrometriä. Kerros on yleensä kova, kiinnittyvä ja värjäyksen vastaanottokykyinen.

Sovelluksia ovat rakennus-, auto- ja ilmailuteollisuuden osat, elektroniikan kotelot sekä kuluttajatuotteiden pinnat. Värjäys ja tiivistäminen (sealing) parantavat estekykyä ja korroosionkestävyyttä.

Ympäristö- ja turvallisuuskysymykset: anodointi käyttää happamia elektrolyyttejä ja jätteiden käsittely on hoidettava asianmukaisesti. Kromipohjaiset menetelmät pyritään korvaamaan ympäristöystävällisemmillä vaihtoehdoilla. Työntekijöiden suojavarusteet ja asianmukainen käsittely ovat olennaisia.