elektrokemiallinen
Elektrokemiallinen tiede tutkii sähköisten ja kemiallisten ilmiöiden välistä vuorovaikutusta. Keskeisiä ilmiöitä ovat redox-reaktiot ja elektronien siirtyminen elektrodien ja elektrolyyttien rajapinnoilla. Tieteenala yhdistää kemian, fysiikan ja materiaalitutkimuksen näkökulmia ja ilmenee sekä teoreettisissa malleissa että käytännön sovelluksissa.
Perusperiaatteet: Elektrodeja ja elektrolyyttejä sisältävät järjestelmät voivat muuntaa kemiallista energiaa sähköenergiaksi tai päinvastoin. Galvaaniset (voltaiset) solut
Tekniikka ja laitteet: Tutkimuksessa käytetään potentiaali- ja galvanostattilaitteita sekä impedance-spektroskopiaa. Elektrodien ja elektrolyyttien valinta sekä kokeelliset
Sovellukset: Esimerkkejä ovat energian varastointi (akut ja superkondensaattorit), elektrolyyttinen metallin tuotanto sekä metallien pinnoitus ja korroosion
Historia: Elektrokemian juuret ovat 1800-luvun kokeissa Voltan, Galvanin ja Faradan kanssa. Nernstin yhtälö toi syvällisen tavan