anglikaanisuuteen

Anglikaanisuus viittaa anglikaaniseen kirkkoon ja sen teologiaan ja käytäntöihin. Se on yksi kristinuskon suurimmista pääsuuntauksista, ja sen juuret ovat Englannin uskonpuhdistuksessa 1500-luvulla. Anglikaaninen kirkko erosi roomalaiskatolisesta kirkosta uskonpuhdistuksen aikaisissa tapahtumissa, ja sen kehitykseen vaikuttivat sekä protestanttiset että katoliset perinteet.

Anglikaanisuuden keskeisiä piirteitä ovat sen pyrkimys yhdistää Raamatun opetukset, kirkon varhaiset perinteet ja järki. Se ei yleensä aseta dogmeja yhtä tiukasti kuin jotkin muut kirkkokunnat, ja anglikaanit usein korostavat yksiloisen omantunnon merkitystä uskossa. Liturgian rooli on myös keskeinen anglikaanisuudessa, ja monet anglikaaniset kirkot käyttävät englanninkielistä rukouskirjaa (Book of Common Prayer) jumalanpalveluksissaan.

Maailmanlaajuisesti anglikaaninen kirkko on järjestäytynyt Anglikaaniseksi yhteisöksi, johon kuuluu itsenäisiä kansallisia ja alueellisia kirkkoja ympäri maailmaa. Canterburyn arkkipiispa on yhteisön hengellinen johtaja, vaikkakaan hänellä ei ole suoraa hallinnollista valtaa muihin kirkkoihin. Anglikaanisuudelle on tyypillistä tietty joustavuus ja sopeutuvuus eri kulttuureihin.