amplitudimodulaatiossa

Amplitudimodulaatio (AM) on analogisessa viestinnässä käytetty modulaatiotekniikka, jossa informaation muotona toimiva signaali muokkaa kantataajuuden amplitudia. Amplitudimodulaatiossa kantasignaali säilyy läpi koko modulaation ja informaation vaikutus ilmenee amplitudin vaihteluna. Yleinen mallikuva on s(t) = A_c [1 + μ m(t)] cos(2π f_c t), jossa A_c on kantasignaalin amplitudi, μ modulaatioprosentti ja m(t) on normaali, rajoitettua signaalia.

Spektrisesti amplitudimodulaatiossa on kantataajuus f_c sekä sivubandeja, joiden taajuudet ovat f_c ± f_m, jos modulaatio on sinimuotoista m(t) = cos(2π f_m t). Modulaatioprosentti μ määrää sivubandeihin kertyvän teho-osuuden: suurempi μ vahvistaa sivubandeja ja heikentää levyäjonkantaa suhteessa. Perinteisessä AM-lähetyksessä on kantataajuus (DSB-TC, double-sideband with carrier), mikä mahdollistaa helpon demodulaation envelope-detectorilla.

Demodulointi: standardissa AM-vastaanotossa signaali dekoodataan tyypillisesti envelope-detectorilla, jolloin m(t) palautetaan kantajataajuuden aiheuttaman amplitudivaihtelun avulla. Vaihtoehtoisesti käytetään koherenttia demodulaatiota DSB-SC-tilanteissa, joissa kantataajuutta ei ole, ja demodulaatio vaatii oikean local oskillaattorin synkronoinnin.

Käyttö ja ominaisuudet: AM on yksinkertainen toteuttaa ja vanhojen radiokanavien käytössä laajasti tunttu, mutta tehonkulutukseltaan epäefektiivinen ja tilantarpeeltaan laaja, koska sivubandeja ovat kaksinkertaisia kantataajuuteen nähden. Nykyään AM-yhteyksiä käytetään rajoitetusti, mutta sen perusperiaatteet ovat keskeisiä radiotekniikassa ja opetuksessa.