amoniaku

Amoniakku (NH3) on epäorgaaninen yhdiste, joka huoneenlämpötilassa esiintyy värittömänä kaasuna. Sillä on pistävä, tunnistettava haju. Amoniakkia on sekä luonnossa että teollisesti. Se on erittäin liukeneva veteen ja muodostaa vesiliuoksessaan ammoniumhydroksidia (NH4OH), jolla on emäksinen luonne. Boiling point -33,3 °C ja melting point -77,7 °C.

Syntyminen ja tuotanto: Luonnossa amoniakia syntyy orgaanisen aineen hajoamisessa ja kiertokulun’n nitriytymisen aikana. Teollisesti suurimmat tuotteet valmistetaan Haber–Bosch -prosessilla, jossa typen ja vedyn summaus tuottaa suuria määriä ammoniakkia: N2 + 3 H2 → 2 NH3. Vedyn lähteenä käytetään usein maakaasun kautta tapahtuvaa höyryreformointia, mutta vaihtoehtoisia vihreitä prosesseja kehitetään sähköllä tuotetusta vedystä. Amoniakkia käytetään myös muiden yhdisteiden, kuten ammoniumnitraatin ja urean, valmistukseen.

Käyttö: Amoniakkia käytetään pääasiassa lannoitteiden raaka-aineena. Sen avulla valmistetaan ammoniumnitraattia, ureaa ja muita lannoitteita sekä kemianteollisuuden raakaaineita. Sitä käytetään myös puhdistusaineissa, jäähdytysjärjestelmissä (ammoniakki-refrigeeraatio) sekä teollisissa prosesseissa pH-säätöön ja neutralointiin.

Haturirakenteet ja turvallisuus: Amoniakkia pidetään paineastioissa, kylmävarastoissa tai nesteytettynä kuljetettavana aineena. Se on kutiseva, silmiä ja ihoa ärsyttävä sekä hengitysteitä vaarantava aine; suojavarusteet ja asianmukainen ilmanvaihto ovat välttämättömiä. Se voi muodostaa räjähdysilmaisun ilman kanssa tietyissä pitoisuuksissa, ja reagoida happojen kanssa muodostaen ammoniumsulfeja tai ammoniumsulfaattia. Vuotoja on käsiteltävä asianmukaisesti ja ympäristövaikutuksia tarkkailtava.

Historia: Amoniakki tunnettiin jo antiikin aikana, mutta suurimman vaikutuksen teki Haber–Bosch -prosessin kehittäminen 1900-luvun alussa, joka mahdollisti suurten määrien teollisen tuotannon ja mullisti maatalouden lannoiteteollisuuden.