aliraportoinnista

Aliraportoinnilla tarkoitetaan tilastollisen ilmiön todellisen esiintymän aliarviointia raportoiduissa tiedoissa. Tämä ilmiö on yleinen monilla aloilla, kuten rikollisuudessa, työturvallisuudessa, terveys- ja lääketutkimusten haittavaikutusten seurannassa sekä verotuksessa ja muissa hallinnon tilastoissa. Aliraportointi heikentää tilastollisen aineiston luotettavuutta ja voi vaikuttaa politiikkatoimien suuntaan.

Syyt aliraportointiin ovat moninaisia. Henkilöt eivät ilmoita tapahtumiaan pelosta seuraamuksista tai stigmaa, määritelmät voivat olla epäselviä, ilmoitusrajat ovat korkeat tai raportoinnista aiheutuu hallinnollista taakkaa. Tiedonkulku voi olla epäyhteensopivaa tai tiedot ovat hajallaan eri lähteissä.

Seurauksia ovat tilastojen harhaanjohtavuus, resurssien väärä kohdentaminen, turvallisuus- ja terveysriskien alihavaitsemisen väheneminen sekä politiikkatoimien tehottomuus.

Mittaus- ja arviointimenetelmät: useiden tietolähteiden yhdistäminen, capture-recapture- ja multipliers-menetelmät sekä tilastolliset mallit. Sentinel- ja sensoriverkostot sekä tilastolliset estimoinnit auttavat arvioimaan todellista esiintyvyyttä.

Korjaavat toimenpiteet: paremmat ilmoitusjärjestelmät, pakollinen raportointi joillakin aloilla, käyttäjäystävälliset kanavat, koulutus ja tiedonjako, kannustimet sekä tiedon standardointi ja anonymisointi. Näin voidaan parantaa aineiston kattavuutta ja luotettavuutta.