alalauseet

Alalauseet ovat lauseita, jotka eivät voi esiintyä yksinään vaan tarvitsevat päälauseen. Ne ovat kielen rakenneosia, jotka täydentävät tai määrittelevät päälauseen merkitsemällä aikaa, syytä, tarkoitusta, ehtoa tai muuta lisätietoa. Alalauseet voivat alkaa konjunktioilla kuten että, jos, kun, koska, jotta, vaikka sekä relatiivipronomien kuten joka, jonka tai mikä avulla.

Yleisiä alalauseiden tyyppejä ovat aikalauseet (esimerkiksi kun, kunhan, ennen kuin), ehtolauseet (jos, mikäli), syy-lauseet (koska), tarkoituslauseet (jotta), sekä tuloslauseet (niin että). Lisäksi on koncessiivisia alalauseita (vaikka) sekä relatiivilauseita, jotka määrittelevät nimeä tai pronominia esimerkiksi (talo, joka on vanha). Suomen kielessä alalauseen verbi on useimmiten lopussa, ja ne voivat olla upotettu osa päälauseen rakennetta.

Syntaktiset piirteet ja käyttö ovat keskeisiä: alalauseet ovat kielessä riippuvia ja niiden merkitys välittyy päälauseen kautta. Päälauseen ja alalauseen välinen suhde määrittelee merkityksen, ja alalauseen sanajärjestys sekä konjunktio tai relatiivipronomi ohjaavat suuntaa ja rakennetta. Monimutkaisissa lauseissa voidaan käyttää useita alalauseita peräkkäin tai sisäkkäin.

Esimerkkejä: Uskon, että hän tulee. Kun ilta laskee, sytytä valot. Jos sinulla on aikaa, tule käymään. Hän teki päätöksen, jotta hän voisi lähteä. Vaikka hän väsyi, hän jatkoi. Talo, joka on vanha, on myyty. Näissä lauseissa alalauseet riippuvat päälauseista ja niiden verbit ovat päälauserakenteen lopussa tai loppuvaiheessa.