aktivointimenetelmä

Aktivointimenetelmä on yleisnimitys menettelylle, jolla kohteen reaktiivinen tila tai toiminnallinen kyky saatetaan esiin tai parannetaan. Sitä käytetään monilla aloilla, kuten kemiassa, materiaalitutkimuksessa, biotieteissä ja sensoriteknologiassa. Aktivointi voidaan saavuttaa erilaisten stimuloijien avulla sekä kemiallisesti että fysikaalisesti tai biologisesti. Tavoitteena on herättää haluttu reaktio, vaste tai toiminnallisuus mahdollisimman kontrolloidusti.

Tyypillisiä aktivoitavia tekijöitä ovat kemialliset reagenssit, lämpötila, valo (valovarmennus), paine, sähkövirta sekä biologiset signaalit kuten kasvutekijät tai vasta-aineet. Eri aloilla käytetään erilaisia aktivaattoreita ja aktivaatiotekniikoita sen mukaan, millaista vastea halutaan ja millaisiin olosuhteisiin kohde soveltuu. Esimerkiksi katalyysissä aktivaattori voi olla pinta- tai ainepinnan muutos, kun taas biotieteissä aktivointi voi tarkoittaa solujen stimuloimista tietyn signaalin kautta.

Prosessi koostuu tyypillisesti valinnasta: mikä aktivoija on paras kohteelle, sen soveltuvuus, nopeus ja kontrolloitavuus. Tämän jälkeen seuraa aktivoiminen, jonka aikana kohde altistetaan valitulle stimulille ja aktivoitumista seurataan sekä validoidaan tarvittaessa. Aktivointimenetelmät pyritään suunnittelemaan siten, että ne ovat toistettavia ja minimoivat haittavaikutukset kohteen rakenteelle tai toiminnalle.

Käyttökonteksteja ovat esimerkiksi katalyyttisten reaktioiden tehostaminen, solujen immunologinen aktivointi sekä sensorien tai materiaalien administraatioon liittyvät valmistusvaiheet.