aivotulehduksen

Aivotulehduksen on aivokudoksen tulehdus, joka voi kehittyä infektiivisistä tai autoimmuunisista syistä. Tauti voi esiintyä sekä lapsilla että aikuisilla. Yleisimmät syyt ovat virus- ja bakteeri-infektiot; harvemmin sienet, loiset tai autoimmuuniset vasteet aiheuttavat tulehduksen.

Virusperäiset encefalitit ovat keskeisiä. Tutkittuja agentteja ovat herpes simplex -virus (HSV), enterovirukset sekä arbovirukset kuten West Nile ja Zika. Bakteeri-encefalitis voi johtua esimerkiksi Listeria monocytogenesista ja muista bakteereista. Autoimmuuniset encefalitit voivat liittyä vasta-aineisiin, kuten NMDA-reseptori -encefalittiin.

Oireet vaihtelevat; tavallisia ovat kuume, päänsärky, sekavuus tai tajunnan heikkeneminen, kouristukset ja neurologiset funktionsäätömuutokset. Oireet voivat kehittyä nopeasti. Diagnostikkaan kuuluvat magneettikuvaus (MRI), aivokudoksen nesteen (CSF) tutkimus sekä elektroenkefalografia (EEG). Virtsatesteissä voidaan havaita virusn DNA:ta/patogeenejä, kuten HSV:ää, ja muita patogeenejä sekä autoimmuunivasta-aineita voidaan etsiä.

Hoito aloitetaan mahdollisimman varhain. Epäillessä HSV-encefalitia annetaan iv-acyclovir-hoitoa, kunnes toisin todistetaan. Bakteeri-encefalitia hoidetaan laajakirjoisilla antibiooteilla. Autoimmuunsissa encefalitissa voidaan käyttää immunoterapiaa (kortikosteroidit, IVIG, plasmapereesi) sekä taustalla mahdollisesti maligniteetin hoitoa.

Ennuste riippuu taudin syystä ja hoidon ajoituksesta; osa toipuu täysin, osa jää pitkäaikaisiin neurokognitiivisiin sekä motorisiin jälkioireisiin. Ehkäisy perustuu rokotuksiin joihinkin arboviruksiin, sekä yleiseen infektiotautien ehkäisyyn ja vektorien hallintaan.