aivohalvauksia

Aivohalvaus on äkillinen neurologinen tila, joka syntyy, kun aivojen verenkierto estyy tai verenvuoto aivokuoren alueella vaurioittaa aivokudosta. Se jaetaan pääasiassa iskeemiseen aivohalvaukseen, jossa verisuonen tukos estää verenvirtauksen, sekä hemorragiseen aivohalvaukseen, jossa aivokudokseen vuotaa verta. Pienet ohimenevät aivoverenkierron häiriöt, TIA:t (aivoinfarktin väliaikaiset oireet), voivat varoittaa suuremmasta aivohalvauksesta.

Riski- ja taustatekijät ovat esimerkiksi korkea verenpaine, sydämen rytmihäiriöt kuten eteisvärinä, diabetes, korkea kolesteroli, tupakointi, lihavuus, vähäinen fyysinen aktiivisuus sekä ikä. Myös perinnölliset tekijät ja aiemmat aivoverenkierron tapahtumat lisäävät riskiä.

Oireet kehittyvät nopeasti ja voivat sisältää kasvojen, käsivarren tai jalkahaarukan äkillisen puutuneisuuden tai halvauksen toisella puolella, puhe- ja/tai ymmärtämisvaikeuksia, näköhäiriöitä, tasapainon tai koordinoinnin hankaluutta sekä äkillisen, voimakkaan päänsäryn. Tilanteessa on aina soittaa hätänumeroon eikä ajan kulua.

Diagnoosi hoitoineen perustuu nopeaan kuvantamiseen (tietokone- tai magneettikuvaus) erottamaan iskeeminen ja hemorrhaginen halvaus. Iskeemisessä halvaus-hoito voi sisältää trombolyysiä (rt-PA) ja mahdollisesti mekaanista trombektomiaa aikarajaan liittyen. Hemorragisen halvaushoito keskittyy verenpaineen hallintaan, vuodon hallintaan sekä tarvittaessa kirurgiseen toimenpiteeseen. Kuntoutus eli fysioterapia, puheterapia ja toimintaterapia on keskeinen osa toipumista.

Ehkäisevät toimet keskittyvät riskitekijöiden hallintaan: verenpaineen ja verenkierron riskien kontrolli, liikunta, terveellinen ruokavalio, tupakoinnin lopettaminen sekä tarvittaessa antikoagulantti- tai antitromboottinen hoito. Prognosit voivat vaihdella suuresti, ja oikea-aikainen hoito parantaa tuloksia.