aistimuksesta

Aistimuksesta on elatiivin yksikkö sanasta aistimus, joka suomeksi tarkoittaa aistimusta tai havaitsemaa kokemusta: eli sitä, miten ulkoinen ärsyke välittyy aistinelimissä ja millaisia sisäisiä kokemuksia siitä muodostuu. Aistimus voi viitata sekä yksittäiseen aistimukseen että yleisemmin perceptioniin, eli siihen, miten aistit tulkitsevat ja jäsentävät ympäristön ärsykkeitä.

Aistimus-sana muodostuu suomalaisessa sanastossa siten, että se voi taipua tavallisesti arkaaisiin ja nykyaikaisiin konteksteihin. Yksikkömuoto on aistimus, genetiivi aistimuksen, illatiivi aistimukseen, elatiivi aistimuksesta, jne. Elatiivinen muoto aistimuksesta tarkoittaa fyysisestä tai havaitusta lähdettä: esimerkiksi lauseessa aistimuksesta voidaan päätellä… viittaamalla siitä tehtäviin johtopäätöksiin.

Käyttö on yleistä psykologian, neurotieteen ja filosofian yhteyksissä sekä arkikielessä, kun puhutaan siitä, miten aistimukset muodostuvat ja miten ne vaikuttavat havainnointiin. Aistimus eroaa lähinnä sanan laajemmasta merkityksestä: aistimus viittaa yleensä siihen sisäiseen kokemukseen, kun taas esimerkiksi aisti viittaa aistinvaraisen järjestelmän toimintaan.

Esimerkkejä käyttötilanteista: aistimuksesta voidaan päätellä esineen ominaisuuksia; tutkimus pohjautuu aistimuksesta saatuihin havaintoihin. Aistimuksen tarkka merkitys riippuu kontekstista ja kyseessä olevan aistinvaraisen prosessin tieteellisestä tai kielellisestä käsittelystä.