aikalauselauseiden

Aikalauselauseet ovat alisteisia sivulauseita, jotka ilmaisevat tapahtuman ajan suhteessa päälauseseen. Niiden tehtävänä on kertoa, milloin jokin päälausen tapahtuma tapahtuu, tai miten tapahtumien aikajärjestys muodostuu. Suomen kielessä aikalauselauseet ovat keskeinen tapa kertoa ajankäytön suhteista.

Tyypillisiä aikalauselauseita alkavat konjunktioilla kuten kun, kunnes, ennen kuin, sen jälkeen kun sekä silloin kun ja jolloin. Esimerkkeinä: "Kun heräsin, join kahvia." "Ennen kuin menen ulos, tarkistan sään." "Silloin kun asumme kaupungissa, meillä on paljon tekemistä." Nämä lauseet ilmaisevat ajallisen suhteen ja ne voivat kertoa sekä yksittäisestä tapahtumasta että toistuvasta aikamallista.

Aikalauselauseen sijainti päälausteen suhteen on melko vapaa: se voi tulla ennen päälausetta, jälkeen päälausetta tai jakaa lauseen siten, että sekä aikalausetta että päälausetta seuraa toinen päälause. Suomen kielessä yksittäinen aikalauselause ilmaisee ajan päälauseseen nähden ja verbi asettuu lauseen lopulle kuten muissakin alisteisissa lauseissa.

Aikalauselauseita voidaan muodostaa sekä konjunktiosidonnaisina että non-finitteina muotoina. Konjunktioidut muodot käyttävät esimerkiksi kun- tai ennen kuin -yhdyksiä, kun taas non-finitit muodot voivat ilmentää ajan samalla kun päälausteen subjekti on sama kuin aikalauselauseessa, esimerkiksi käyttämällä osallistuvia muotoja kuten lähdettyäni. Tällaisten muotojen ymmärtäminen vahvistaa lausuman ajallisen rakenteen ilmaisua.

Käytössä aikalauselauseet mahdollistavat täsmällisen ajoituksen ilmaisun sekä narratiivisesti että yleiskielessä, jolloin tapahtumien aikainen järjestys ja syy-seuraussuhteet tulevat selkeästi esiin.