adjektiivipartisiipin

Adjektiivipartisiippin on suomen kielessä termi, jolla viitataan partisiippimuotoon, jota käytetään adjektiivina nimen määrittelemiseen tai kuvaamiseen. Se koostuu yleensä verbin juuresta ja partisiippin taivutusmallista, ja se taipuu kuten muutkin adjektiivit: yksikössä ja monikossa sekä yksikön ja genitivin kaltaisten kasusmuotojen mukaan.

Käyttö ja muodot. Adjektiivipartisiipit ovat yleisimmin presentektisen (nykyisin tapahtuvaa tai jatkuvaa toimintaa kuvaava) ja passaivisesti muuntuvia, kuten puhiva ja pelastettu. Esimerkkejä: puhiva mies tarkoittaa miestä, joka puhuu (tai on puhelias), pelastettu koira tarkoittaa koiraa, joka on pelastettu. Taivutus tapahtuu nounin mukaan: puhivan miehen, puhiva mies, puhivat miehet, pelastetun koiran jne. Tämä mahdollistaa tiivistetyn ilmauksen, jossa lauseen toiminta ja siihen liittyvä tila liitetään suoraan adjektiiviseen muotoon.

Vastaavuus ja ero relative- ja adjektiivimuotoihin. Adjektiivipartisiipit voivat korvata pitkän relatiivisen lauseen, esimerkiksi “mies, joka puhuu” voi ilmestyä tiiviimmin muodossa “puhiva mies”. Ne eivät kuitenkaan aina sovi kaikkiin tilanteisiin, ja niiden käyttö voi vaikuttaa lausuman selkeyteen: joissakin tyylilajeissa pilkottavat muodot tai selkeämpi relatiivilause saattavat olla luontevampia.

Rajoitteet. Adjektiivipartisiippimuodot vaikuttavat adjektiivin tavoin, mutta niihin liittyy usein vivahteita sen mukaan, onko kyse aktiivisesta tai statisesta tilasta, ja ne voivat jonkin verran kaventua sananvalinnasta riippuen. Lisäksi tietyt partisiippimuodot voivat tuntua muodollisilta tai vanhahtavilta kielessä.

Yhteenveto. Adjektiivipartisiippin on keskeinen osa suomen kielen adjektiivarakennetta, joka mahdollistaa kielitteisen tiivistämisen ja suoran ilmaisun toiminnan tai tilan suhteesta nominiin. Se esiintyy sekä nykytilan että kuvatun tilan ilmaisussa ja taipuu nounin mukaan samalla tavalla kuin muut adjektiivit.