Zeoliitteilla

Zeoliiteilla tarkoitetaan alumiini- ja piisilikaattien ryhmää, joiden rakennetta muodostavat toisiinsa liittyneet SiO4- ja AlO4-tetraedrit. Tästä muodostuu säännöllinen mikroporaalinen verkosto, jonka kanavien koko ja geometria määrittävät, millaiset molekyylit voivat kulkea sisään. Verkon negatiivinen kokonaisvaraus saa tasapainonsa vaihtuvista kationeista, kuten Na+, K+ tai Ca2+. Tästä seuraa ioninvaihto- ja molekyylisirto- sekä hajotuskyky, jota hyödynnetään monissa sovelluksissa.

Zeoliitteja esiintyy luonnossa etenkin vulkaanisten tuhkien ja sedimenttikerrostumien yhteydessä. Tunnetuimpia luonnon zeoliitteja ovat klinoptiloliitti ja mordeniitti. Syntetisoituja zeoliitteja valmistetaan hydrotermisesti alkalisen ympäristön oloissa, jolloin muodostuvan verkon koostumusta ja porojen kokoa voidaan suunnitella käyttökohteen mukaan.

Käyttökohteita ovat vedenpehmennys ja jätevesien puhdistus, kaasujen erotus ja kierrätys sekä katalyyttiset prosessit petro- ja kemianteollisuudessa. Maataloudessa zeoliitteja lisätään maaperään parantamaan ravinteiden pidättämistä ja vähentämään huuhtoutumista. Ne toimivat myös adsorbenteina, suodattimina ja katalyyttien tukimateriaaleina.

Zeoliitteja koskeva tutkimus sai alkunsa 18. vuosisadalla; nimi tulee kreikankielisistä sanoista zeo "kukoilla/kuohua" ja lithos "kivi". Vaikka yleisesti ottaen zeoliitit ovat turvallisia käsitellä, jotkut luonnon zeoliitit, kuten erioniitit, voivat aiheuttaa terveysriskin pölyn hengityksen yhteydessä, joten käsittelyssä noudatetaan varotoimia.