Ympäristömittausten

Ympäristömittausten käsite kattaa systemaattiset mittaukset, joilla arvioidaan ympäristön tilaa, muutoksia ja riskitasoja. Niitä toteutetaan sekä julkisen hallinnon että yksityisen sektorin projekteissa, ja ne kattavat ilman- ja vedenlaadun, maaperän sekä melun ja ekosysteemien tilan sekä niihin liittyvät kuormitukset.

Mittaukset yhdistävät kenttä- ja laboratorioprosesseja sekä etämenetelmiä. Käytössä ovat kiinteät ja liikkuvat sensoriverkot, näytteenotto sekä laboratorioanalyysit, ja lisäksi kaukokartoitusmenetelmät. Tiedonhankinnassa korostuvat mittausaikavälit, laitteiden kalibrointi ja laadunvarmistus.

Yleisimmät mittausalueet sisältävät: ilmanlaatu (esim. PM2,5; PM10; NOx; O3), vesistöjen laatu (pH, hapenkyllästyminen, ravinteet kuten fosfori ja typpi, kiintoaine, epäorgaaniset ja orgaaniset yhdisteet), maaperä (raskasmetallit, haitta-aineet), sekä melu- ja säteilymittaukset. Lisäksi seurataan ekosysteemien tilaa ja luonnonvarojen käyttöä.

Laadunhallinnassa noudatetaan standardeja ja menettelyjä, kuten kalibrointi- ja QA/QC-käytäntöjä sekä mittausten jäljitettävyyttä. Viestintä ja tiedonhallinta painottavat metatietojen kuvaamista, tietojen eheyttä sekä avointa dataa ja yhteisesti sovittuja tiedosto- ja luokitusmuotoja.

Ympäristömittausten tuloksia käytetään ympäristöpolitiikan ja säädösten seurantaan, riskinarviointiin sekä suunnittelun ja varautumisen tukemiseen. Ne tarjoavat myös tieteellistä taustaa tutkimuksille ja tarjoavat kansalaisille avointa tietoa, mikä edistää päätöksenteon läpinäkyvyyttä.