Ympäristöjalanjäljet

Ympäristöjalanjäljet ovat mittauksia siitä, miten ihmisten toiminta sekä tuotteet, palvelut ja organisaatiot vaikuttavat ympäristöön elinkaaren aikana. Termi voi referoida useita ulottuvuuksia, joista yleisimpiä ovat hiilijalanjälki (kasvihuonekaasupäästöt CO2ekvivalentteina), vesijalanjälki (vedenkulutus ja vedenlaatu), materiaalijalanjälki (raaka-aineiden sekä resurssien hankinta ja kulutus) sekä kokonaisekologinen jalanjälki (maankäytön ja ekosysteemien kuormitus suhteessa biokapasiteettiin). Ympäristöjalanjäljet voidaan määritellä tuotteen, palvelun, yrityksen, kaupungin tai kotitalouden tasolla.

Mittaaminen perustuu elinkaariarviointiin (LCA) sekä spesifisiin jalanjälkilaskentamenetelmiin. Hiilijalanjälki ilmoitetaan yleensä tonne CO2-ekvivalentteja, vesijalanjälki vedenkulutuksena ja veden laadullisia vaikutuksia sekä materiaalijalanjälki raaka-aineiden hankinnan mittasuhteina. Kansainvälisiä standardeja ja suosituksia tarjoavat ISO 14040–14044 (LCA), ISO 14046 (vesijalanjälki) sekä ISO 14067 (hiilijalanjälki). Global Footprint Networkin kaltaiset verkostot ovat tarjonneet lisää kontekstia ekologiselle jalanjälkelle, jolla verrataan kulutuksen vaatimuksia maankäyttö- ja biokapasiteettisidonnaisuuteen.

Sovellukset ovat sekä yksilö- että organisaatiotasolla: yritykset käyttävät LCA:ta tuotteen ympäristövaikutusten parantamiseen ja EPD-merkintöjä tiedonvälitykseen, kaupungit suunnittelevat kestäviä palveluita ja infrastruktuuria, ja kotitaloudet voivat pienentää jalanjälkeään energiatehokkuudella, kierrätyksellä sekä kestävällä kulutuksella. Rajoitteita ovat epävarmuudet, tiedon puute sekä erilaisten laskentamenetelmien tulkinnanvaraisuus, mikä voi vaikuttaa vertailtavuuteen.