Ylilannoituksen

Ylilannoitus on lannoituksen ilmiö, jossa kasveille annetaan ravinteita suurempi määrä kuin niiden tilapäinen tarve tai säännösten mukainen enimmäismäärä. Se voi johtua virheellisestä tarvearvioinnista, liiallisesta lannoituksesta, epärealistisista odotuksista sadon suhteen sekä puutteellisesta maaperäanalyysistä. Ylilannoitus koskee erityisesti typen, fosforin ja kaliumin määrää.

Vaikutukset ovat sekä agronomisia että ympäristöön liittyviä. Kasvien kasvu voi olla epätasainen tai laadun heikkenemistä, eikä satoa välttämättä saada lisää. Liiallinen lannoitus lisää maaperän suolatasoa, ja ravinteet voivat huuhtoutua pohjavedelle tai vesistöihin, mikä lisää rehevöitymisen riskiä ja voi heikentää veden laatua.

Ennaltaehkäisy ja hallinta perustuvat maaperän ja kasvinsuojelun analyysiin sekä tarkkaan tarvearvioon. Lannoitus tulisi suunnitella niin, että se vastaa satotavoitteita, ja sitä tulisi jakaa useampaan pienempään annokseen. Käytetään oikeita lannoitteita ja huomioidaan sääolosuhteet sekä viljelykierto. Seuranta ja säädöt auttavat pitämään ravinnetasot tasapainossa ja vähentävät ympäristöhaittoja.

Ylilannoituksen hallinta on osa maatalouden kestävän tuotannon käytäntöjä ja liittyy sekä taloudelliseen tehokkuuteen että vesistöjen ja maaperän suojeluun.