Yleisluonteisuuteen

Yleisluonteisuuteen on suomenkielinen termi, jota käytetään kuvaamaan ominaisuuden tai piirteen yleisluonteisuutta: sitä, että piirre pätee yleisellä tasolla tai kaikkia vastaavia ilmiöitä koskien, eikä vain yksittäiseen tapaukseen. Termiä käytetään erityisesti filosofiassa, logiikassa ja fenomenologiassa, jossa pohditaan, mitkä piirteet ovat universaaleja tai yleisiä ja mitkä taas ovat sidoksittuja yksittäisiin tapauksiiin.

Etymologia ja grammatiikka: sana muodostuu yleis- (general) ja luonteisuus (luonteenomaisuus) rakennelmasta. Yleiskielessä tavallisin käyttömuoto on yleisluonteisuus-sanan illatiivi, yleisluonteisuuteen, joka ilmaisee siirtymää tai kohdistumista kohti yleisluontoisuutta tai siihen liittyvää keskustelua. Esimerkiksi lauseessa keskuste-luonne voidaan todeta, että “keskustelu siirtyi yleisluonteisuuteen” tarkoittaen siirtymistä käsittelemään ominaisuuksia, joita soveltaa laajemmin kuin yksittäiseen tapaukseen.

Käyttökonteksteja: yleisluonteisuutta käsitellään usein teoreettisissa teksteissä, joissa erotellaan yleisesti päteviä piirteitä ja spesifisiä, rajoitettuja ominaisuuksia. Se liittyy käsitteisiin kuten universaali, yleinen ominaisuus ja perusluonne. Käyttötarkoituksena on tukea keskustelua siitä, mitkä piirteet ovat relevantteja useammassa tapauksessa ja millä perustein niitä voidaan kaikkeen ilmiöön yleistää.

Näin ollen yleisluonteisuus on käsite, jonka kautta pyritään hahmottamaan piirteiden yleisyyttä ja yhteistä luonnetta eri ilmiöissä. See also: yleisluonne, yleinen ominaisuus, universaali.