luonteenomaisuus

Luonteenomaisuus tarkoittaa yksilön pysyvää, tyypillistä ominaisuutta, joka ilmenee tavassa ajatella, tuntea ja toimia. Se kuvaa pitkäaikaisia taipumuksia, jotka näkyvät useissa tilanteissa ja ovat suhteellisen vakaat ajan kuluessa.

Luunteenomaisuus on keskeinen osa ihmisen persoonallisuutta. Se viittaa piirteisiin, jotka ohjaavat käyttäytymistä, mutta ei pelkästään yksittäisiä tekoja tai hetkellisiä mielialoja. Piirteet voivat olla johdonmukaisia sekä ajassa että tilanteissa, ja ne muodostavat henkilön kokonaisprofiilin.

Tutkimuksessa luonteenomaisuutta arvioidaan sekä itsearvioinnin että havainnoinnin keinoin. Yleisesti käytettyjä lähestymistapoja ovat persoonallisuusteoriat ja -mallit, kuten Big Five -malli, joka koostuu viidestä laajasta piirteestä: avoimuus kokemuksille, tunnollisuus, ekstraversio, sovinnollisuus ja neuroottisuus (openness, conscientiousness, extraversion, agreeableness, neuroticism).

Piirteet nähdään sekä perinnöllisten että ympäristötekijöiden vuorovaikutuksen tuloksina. Ne ovat usein suhteellisen vakaita aikuisuudessa, mutta voivat muuttua pienissä määrin elämänvaiheiden ja kokemusten myötä.

Lukonteenomaisuutta käytetään sekä tieteellisessä keskustelussa että arkipäiväisessä kielessä viittaamaan yksilön luonteenomaisiin taipumuksiin, kuten tapaan reagoida, käsitellä tunteita ja toimia erilaisissa tilanteissa.