Yksittäistasotottumuksiin

Yksittäistasotottumuksiin on käsite, jota käytetään kuvaamaan tottumusten muodostumista erityisesti tietyissä tehtävissä tai tilanteissa. Se korostaa kontekstisidonnaisuutta: sama toiminto voi ilmetä erillisinä tottumuksina eri tilanteissa, eikä niitä aina voi selittää pelkällä yleisellä käyttäytymismallilla. Termiä käytetään pohtimaan, miten tavan syntyminen ja ylläpito voivat vaihdella riippuen siitä, mikä tehtävä on kyseessä, millainen ympäristö on läsnä ja millaiset muistutukset tai rutiinit ovat mukana.

Etymologisesti käsite rakentuu suomalaisista sanoista yksittäinen, taso ja tottumus, ja sillä viitataan siihen, että tavan ilmeneminen voidaan tarkastella erillisinä tasoina tai konteksteina. Vaikka termi ei ole vakiintunut yleiseen kielenkäyttöön, sitä on käytetty kuvaamaan lähestymistapaa, jossa tarkastellaan toiminnan tasoilla tapahtuvaa habitusmuodostumista sen sijaan, että pyrittäisiin selittämään kaikkea yleisellä tasolla.

Käytännön merkitys syntyy siitä, että analysointi voi kohdistua tarkasti tiettyyn tilanteeseen tai tehtävään. Tämä voi auttaa suunnittelussa ja interventioissa: esimerkiksi terveyteen liittyvissä tavoissa tai koulutuksen yhteydessä voidaan kiinnittää huomiota siihen, miten ympäristö, ajankäyttö ja muistuttajat vaikuttavat kunkin tehtävän tavan muodostumiseen ja ylläpitämiseen. Konteksti- ja tilannesidonnaisuus voi tarjota parempia keinoja muuttaa käytöksiä, kuin pelkästään yleisten älykkäiden tottumusten painottaminen.

Rajoitteina termillä on epäselvä määritelmä ja sitä on käytetty vaihtelevasti, mikä voi vaikeuttaa operatiivista käyttöä ja vertailevaa tutkimusta. On suositeltavaa käyttää sitä yhdessä selkeämmän käsitteen kanssa, kuten kontekstikohtaiset tottumukset tai tilannekohtaisten tottumusten tasot, jotta tutkimus ja käytännön sovellukset pysyvät johdonmukaisina. Lisäluettavaa: habit formation, kontekstin rooli tottumuksissa, tilannekohtaiset intervontiot.