tilannesidonnaisuus

Tilannesidonnaisuus on kielitieteellinen ja filosofinen käsite, jolla tarkoitetaan ilmiötä, jossa sanan tai lauseen merkitys, viittaus tai totuusarvo riippuu siitä, missä ja millaisessa tilanteessa ilmaus kulloinkin esiintyy. Merkityksen tulkinta ei ole yksiselitteistä ilman kontekstia, vaan siihen vaikuttavat puhujan sijainti, aika, paikka, kuulijakunta, aiemmat dialogiset viittaukset sekä jaetut tiedot.

Esimerkkejä tilannesidonnaisuudesta ovat deiktiset ilmaukset kuten demonstratiiviset sanat tämä/tuo, sekä persoonapronominit kuten minä/hän, joiden viittaukset määräytyvät tilanteen mukaan. Myös ajanilmaukset kuten nyt/tuolloin sekä tilakeskitykset voivat muuttua kontekstin mukaan. Kielitieteessä tilannesidonnaisuus liittyy usein indekseihin ja deixiin, jotka tarvitsevat ulkoista kontekstia täsmentääkseen merkityksen.

Tutkimuksen painopistealueina ovat semantiikka ja pragmatiikka sekä filosofia of language. Teoreettisesti tilannesidonnaisuaattia tarkastellaan erilaisilla malleilla, jotka erottelevat staattisen merkityksen ja kontekstin kautta syntyvät tulkinnat. Käytännön sovelluksissa, kuten tekoälyssä ja puheentunnistuksessa, tilannesidonnaisuuden ymmärtäminen auttaa rakentamaan järjestelmiä, jotka tulkitsevat viestit oikeassa kontekstissa.

Tilannesidonnaisuudesta keskustellaan usein suhteessa kontekstille annettuihin parametreihin, indeksikaalisuuteen ja keskustelun tarjoamaan taustatietoon. Se korostaa, että kieli ei ole täysin itsenäistä, vaan merkitykset rakentuvat vuorovaikutuksessa ja tilanteesta riippuvaisessa todellisuudessa.