Yksisolukoisuuden

Yksisolukoisuus tarkoittaa tilaa, jossa eliö koostuu yhdestä solusta. Yksisoluiset eliöt voivat suorittaa kaikki elintoiminnot samalla solulla, mukaan lukien aineenvaihdunnan, kasvun, lisääntymisen ja ympäristön havaitsemisen. Tämä ominaisuus esiintyy bakteereissa ja arkeoneissa sekä monien protistien ja joidenkin sienten yksisoluisina vaiheina. Yksisoluiset eliöt voivat elää itsenäisesti tai muodostaa kolonioita, joissa solut ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa, mutta kudoksia tai erikoistuneita elintoimintoja ei usein muodostu.

Yksisoluisuuden keskeisiä piirteitä ovat sen yksilöllinen toiminta ja sopeutumiskyky ympäristöön, sekä kyky hankkia ja käyttää energiaa yhdestä solusta. Solu vastaa itse koko genomin ilmentymisestä ja proteiinisynteesistä sekä energian tuotannosta. Yksisoluisilla organismilla voi olla monipuolisia elämäntapoja, kuten liikuttelua, ruoan hankkimista ja sopeutumista erilaisiin ympäristöolosuhteisiin.

Esimerkkejä yksisoluisista eliöistä ovat bakteerit kuten Escherichia coli, arkeonit sekä monien protistien ja hiivojen yksisoluiset muodot. Monisoluisuutta voivat edustavat lajit, joissa solut alkavat erikoistua ja muodostaa kudoksia ja elimistöjä, mutta yksisolukoisuus säilyy monissa muun muassa myöhemmissä evoluution vaiheissa.

Yksisolukoisuutta tutkitaan muun muassa mikroskoopin, genomianalyysin ja fysiologisten kokeiden avulla. Sen tutkiminen valaisee elämän varhaista kehitystä sekä nykypäivän biologista monimuotoisuutta ja ekologiaa.