yksisolukoisuus

Yksisolukoisuus tarkoittaa tilaa, jossa eliö koostuu yhdestä solusta. Käytettyjä muotoja ovat myös yksisoluisuus tai yksisolulaisuus, ja ilmiö esiintyy sekä prokaryoottisissa että eukaryoottisissa organismeissa.

Rakenne ja luokittelu: Yksisoluiset voivat olla prokaryootteja, kuten bakteerit ja arkeonit, tai eukaryoottisia, kuten monet protistit sekä osa sienten hiivoista. Yksittäinen solu huolehtii kaikista elintoiminnoista, mukaan lukien aineenvaihdunta, kasvu ja lisääntyminen. Prokaryooteilla ei ole tumaa; osa eukaryooteista voi muodostaa tumallisen solukalvon ja erilaisia soluelimiä.

Lisääntyminen ja elinkierto: Yksisoluiset lisääntyvät pääasiassa suvuttomasti, useimmiten solun jakautumisella (esimerkiksi bakteerien binary fission). Osa protisteistä ja hiivoista voi harjoittaa sekä suvullista että suvuttomasti tapahtuvaa lisääntymistä. Lisääntymisen lisäksi yksisoluiset voivat sopeutua nopeasti eri ympäristöihin ja muodostaa soluvälistä vuorovaikutusta, kuten biofilmejä.

Ekologia ja evoluutio: Yksisoluiset ovat yleisimmin ja monimuotoisimpia elämänmuotoja maapallolla, ja ne esiintyvät kaikissa ympäristöissä, myös äärimmäisissä olosuhteissa. Niillä on sekä hyödyllisiä että haitallisia vaikutuksia ihmisille ja ekosysteemeille: ne toimivat ravintoketjuissa, tuottavat teollisia tuotteita ja voivat olla patogeenisiä. Yksisolukkuus nähdään merkittävänä evoluution tilana, josta moni- solumuoto kehittyi erillisten linjojen kautta. Monisoluistuminen on yksi elämän suurista evoluution siirroista, joka on tapahtunut useissa vaiheissa.

Esimerkkejä yksisoluisista organismi: bakteerit kuten Escherichia coli, arkeonit kuten Halobacterium, protistit kuten Amoeba sekä yksisoluiset sienet kuten Saccharomyces cerevisiae.