Yksilönvapaus

Yksilönvapaus, tai yksilön vapaus, on oikeudellinen ja filosofinen käsite, jolla tarkoitetaan henkilön oikeutta toimia, ajatella ja tehdä valintoja omien arvojensa ja elinolojensa puitteissa sekä elää yksityisellä elämällään ilman tarpeetonta ulkopuolista pakottamista. Yksilönvapaus kattaa muun muassa ilmaisun, uskonnon, yhdistymisvapauden, liikkumis- ja oleskeluvapauden sekä yksityisyyden suojan. Se on keskeinen osa demokraattista oikeusvaltiota.

Filosofisesti yksilönvapaus jakautuu usein negatiiviseen vapauteen (vapaus estämisestä ja pakottamisesta) sekä positiiviseen vapauteen (vapaus ja mahdollisuus kehittää omia kykyjä sekä saada riittävät yhteiskunnalliset resurssit). Näiden välillä pyritään tasapainottamaan yksilön oikeudet yhteisten etujen ja muiden ihmisten oikeuksien kanssa.

Lainsäädännöllisesti yksilönvapaus toteutuu lainsäädännön ja oikeuskäytännön kautta. Suomessa perustuslaki sekä muut perustuslain alaisia oikeuksia turvaavat lait suojaavat muun muassa sananvapautta, uskonnonvapautta, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta sekä yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa. Lisäksi Suomi sitoutuu Kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisuihin, jotka vahvistavat yksilönvapauksien suojelua Euroopan sisällä.

Rajoitukset yksilönvapaudessa ovat oikeudellisesti sallittuja vain lainsäädännön määräysten mukaisesti ja suhteellisuusperiaatteen sekä tarveharkinnan perusteella. Yksilönvapaudet voivat näin ollen olla rajoitettuina turvallisuuden, yleisen järjestyksen tai muiden oikeuksien suojaamiseksi.

Keskustelu yksilönvapauden ilmentymisestä jatkuu erityisesti digitalisaation, datan keräämisen ja keinoälyn aikakaudella, joissa tasapainon löytäminen yksilönvapauden ja yhteisten vastuiden välillä on keskeinen kysymys.